Kirjoittanut Piia J. Häkkinen | lokakuu 29, 2014

Kysyntäjoustoja ja säätöä uusin keinoin

Olin Energiapäivässä ja Energiakongressissa Tampereella ottamassa selvää, mikä alalla on kuuminta hottia tänä vuonna. Kysyntäjoustot oli eräs teema, joka nousi toistuvasti tapetille.

Suomessa on päivitelty Saksan ja Tanskan sähkömarkkinoita, jossa sähkön hinta voi heiluvan tuotannon takia painua jopa miinukselle. Mutta kyllä säätövoiman kysyntä kasvaa meilläkin, ja kulutusjousot ovat usein edullinen tapa tuottaa säätövoimaa. Säätötarpeen kasvuun Suomen alueella on useita syitä:

– sähköverkkoon tulee kaiken aikaa lisää tuuli- ja aurinkosähköä.
– ydinsähkön osuus kasvaa, ja sitä ajetaan vakioteholla, ei siis säätömahdollisuutta sielläkään.
– säätöön kykenevien, lauhdesähköä tuottavien voimaloiden määrä vähenee kaiken aikaa, sillä pitkään alhaalla pysytellyt sähkön hinta ei kannusta investoimaan
– Sähkömarkkinat varautuivat Olkiluoto 3:n tuloon markkinoille, mutta kun tämä ei toteutunut aikataulussaan, koko siirtokapasiteetti Ruotsin suunnasta on käytössä. Niinpä tuontisähköä ei riitä joustoon, kun suuri osa ajasta sähköä tuodaan täydellä teholla.

Sähköverkon säätöähän voidaan tuottaa kolmella keinolla, ja sitä tarvitaan sekä tehon riittävyyteen että sähkön laadun takaamiseen:

– joustava tuotantokapasiteetti (esim. ne vähenevät lauhdevoimalat)
– sähkövarastot (nämä ovat vielä hinnakkaita ja kykenevät varastoimaan melko pieniä sähkömääriä)
– kysyntäjoustot

Hyvä uutinen on, että nykytekniikan avulla yhä pienempiä sähkönkulutusyksiköitä voidaan ottaa mukaan säätöön. Vaikka populääreissä energiavisioissa kotijääkaappi osallistuu säätöön älymittarin välityksellä, tämä ei ole yrityksille se houkuttelevin vaihtoehto. Ensiksi kannattaa hyödyntää säätöön hiukan isommat kohteet, kuten kauppakeskukset, pientä ja keskisuurta teollisuutta, isoja pumppuja ja muita kohteita. Kaikki sellaiset kohteet sopivat, jotka kestävät sen, että sähkö katkeaa muutaman kerran vuodessa noin vartiksi. Kohteen ei tarvitse pimentyä kokonaan, vaan esim. ilmanvaihto- tai jäähdytyslaite voi kytkeytyä väliaikaisesti pois päältä tilanteessa, jossa sähköverkko uhkaa käydä epävakaaksi.

Helsingin Energia on kehittelemässä bisnestä, jossa useita pienehköjä kohteita kootaan automaattiseksi ohjattavaksi säätöreserviksi. Aikaisemmin pois kytkettävän kuorman on pitänyt olla kooltaan noin tuulivoimalan verran, 5 MW, mutta nykyään tämä voidaan koota minimissään noin 150 kW:n suuruisista yksiköistä. Säätöön osallistuminen on yllättävän tuottoisaa: siitä hyvästä, että antaa luvan laitteen pimentämiseen ilman varoitusaikaa kerran pari vuodessa, voi saada yli kymppitonnin suuruusluokkaa olevan hyvityksen. Säädön ansiosta sähköverkon hetkelliset taajuusvaihtelut pysyvät hallinnassa ja sähkön laatu hyvänä.

Wärtsilän edustaja taas piti vauhdikkaan esityksen, jossa hän esitteli toteutuneita kauppoja Yhdysvaltoihin: yrityksen joustavat kaasumoottorit myyvät hyvin, ja ovat edullinen tapa vastata säätötarpeisiin Yhdysvaltain kuumilla alueilla, joissa aurinko- ja tuulivoima heiluttelevat sähköntuotantoa. Kansainvälinen energiajärjestö IEA on tehnyt vertailun The power of transformation, jossa Wärsilän iloksi sen kaasumoottorit todettiin kustannustehokkaimmaksi vaihtoehdoksi sähkön tuontannonvaihteluun vastaamiseen.  Olkaamme siis iloisia tuulen tuomista vientituloista!

Mainokset
Kirjoittanut Piia J. Häkkinen | lokakuu 31, 2013

Liuskekaasusta kuumat paikat – 2013 Energiapäivän antia

Liuskekaasu ja cleantech, siinä oli kaksi hallitsevaa ja ristiriitaista teemaa tämän vuoden Energiapäivässä. Kyseessä on siis tilaisuus, jonne energiapomot kokoontuvat tutustumaan ajankohtaisiin asioihin ja nauttimaan runsaista tarjoiluista.

Energiapäivään oli kutsuttu Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs Bruce Oreck puhumaan maansa liuskekaasubuumista. Oreck keskittyi luennoimaan liuskekaasuntuotannon ympäristöongelmista ja totesi lopuksi, että hänelläkin on lapsia, joiden tulevaisuudesta hän on huolissaan. Laajamittaisen liuskekaasun hyödyntämisen seuraukset ilmastolle ovat kestämättömät, ja kehitys on saatava muille urille. Liuskekaasuvarat ovat niin suuret, että niiden hallitsematon hyödyntäminen veisi meiltä viimeisetkin mahdollisuudet saada ote ilmastopäästöistä.

Ennen tilaisuutta meteorologina työskentelevä Helenin johtokuntakollegani mainitsi, että ilmakehän metaanipitoisuuden on havaittu nousseen huolestuttavasti viime aikoina, ja jäljet näyttäisivät johtavan juuri liuskekaasukentille. Metaani on hyvin voimakas kasvihuonekaasu, mutta se hajoaa ilmakehässä kemiallisten reaktioiden myötä noin 10 vuodessa tuottaen hiilidioksidia ja vettä. Niinpä sen lämmitysvaikutuksen arviointikin riippuu tarkasteltavasta ajanjaksosta, mutta tämän hetken säteilypakotteesta metaanin osuus on noin 20 %.

Maakaasua markkinoidaan ympäristömyötäisempänä fossiilisena polttoaineena. Kun otetaan huomioon tuotannon ja koko elinkaaren aikaiset metaanipäästöt, sen päästötase alkaa näyttää paljon raskaammalta. Osassa laskelmista arvioidaan, että jos metaanista pääsee karkuun 1-2 %, se riittää jo nostamaan ilmastokuormituksen kivihiilen tasolle. Liuskekaasun tuotannossa karkuun pääsee metaanista hyvinkin 10 % tai enemmän. Toisaalta maakaasuvoimalat toimivat kivihiilivoimaloita paremmalla hyötysuhteella, mikä pitää myös ottaa laskelmissa huomioon. Liuskekaasuun liittyy ilmastokuormituksen lisäksi laajoja paikallisia ympäristöongelmia, joiden vuoksi tuotannon aloittaminen ei ole saanut kansalaisten hyväksyntää monessakaan Euroopan maassa. Ranskassa koeporauksetkin on ehditty jo kieltää lailla.

Suomessakin yritykset intoilevat LNG-terminaalin rakentamista liuskekaasukentillä tuotetun maakaasun tuontiin. Pitäisi panna edes sen verran jäitä hattuun, että tutustuttaisiin ensiksi suunnitelmien ilmastovaikutuksiin. Maailmanlaajuisen energiasäätiön WEC:n edustaja esitteli Energiapäivässä tulevaisuusskenaarioita, joista ”markkinaehtoinen” malli veisi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden tunkkaisen ilman, yli 800 ppm:n, tasolle jo vuoteen 2050 mennessä. Eläkepäivinäni raitista ilmaa siis ei enää saisi, vaikka kuinka availisi ikkunaa. Ei ihme, että tilaisuuteen osallistuneet insinöörit lähettivät useita maailmanlaajuista ilmastosopimusta kannattavia viestejä Energiapäivän viestiseinälle.

Kirjoittanut Piia J. Häkkinen | syyskuu 17, 2013

Toivomuksia vihreästä kaukolämmöstä ja lämmönhukan tavoittamisesta

ilmastoblogi_vihreaa_kaukolampoa_energiakatselmus_200Helsingin Energian johtokunnan listan jatkeena oli tänään 17.9.2013 liuta johtokuntalaisten esittämiä kysymyksiä, jotka kootaan yhteen Johtokuntalaisten tiedustelut -otsikon alle listan loppuun. Vastauksia saatiin tänään niin kysymyksiin Helsingin virastojen vihreän sähkön hankinnasta kuin vihreän kaukolämmön tarpeestakin.

  • Kaupungin hallintokunnilla on ollut ongelmia vihreän sähkön hankinnassa. Hidaste on kuitenkin muualla kuin Helenin tarjonnassa, sillä Helenin puolesta hallintokunnat voivat ostaa Heleniltä vihreää sähköä kuten muutkin sähköasiakkaat.
  • Vuosien mittaan olen kysynyt ennenkin mahdollisuudesta ostaa vihreää kaukolämpöä ja siten vauhdittaa fossiilisten vaihtamista uusiutuviin. Vastaukset ovat tulkintani mukaan lämmenneet. Nyt meille kerrottiin, että vihreän kaukolämmön tarjoamista selvitetään.
  • Joku tapahtumajärjestäjä on toivonut saavansa alennuksella vihreää sähköä. Tähän vastattiin, että tapahtumajärjestäjille sähköä myydään markkinaehtoisesti.
  • Lämpökameraa oli toivottu Helenin lainattavien laitteiden valikoimaan. Lainattavaa lämpökameraa ei ole tulossa saataville, koska sen käyttö ja tulosten tulkinta vaatii osaamista. Heleniltä voi tilata kuitenkin energiakatselmuksen kotiin kamerankäyttäjineen kaikkineen!
  • Myös Vanhankaupungin vesivoimalasta ja kalojen nousumahdollisuuksista puhuttiin. Voimalaa ohjataan siten, että joen vapaassa itähaarassa on joka hetki riittävästi vettä kalojen nousua varten. Itse voimalarakennus museotiloineen on Helsingin kaupungin omistuksesssa.

Aion itse kysyä ensi kerralla mahdollisuudesta aurinkoenergiajärjestelmien ryhmähankintaan. Helsingin Energia tarjoaa avaimet käteen -toimituksella pientuotantolaitteita ja lupaa ostaa niiden tuottaman energian, mutta korkeat hinnat eivät oikein kannusta ostoksille. Sitrahan on uusiutuvan energian edistämishankkeessaan myös selvittänyt, paljonko etuja joukkotilauksilla voitaisiin saada.

Varsinaisina asioina kokouksen asialistalla oli lausunto Helsingin kaivumaiden hyödyntämisen kehittämisohjelmasta sekä Myllypuron lämpökeskuksen uuden polttoainevaraston rakennushanke. Helsingissä pyritään jatkossa siihen, ettei kierrätettäviä maa-aineksia tarvitsisi turhaan kuljettaa liian kauan kaupungista, ja että eri urakoitsijoita kohdeltaisiin tasapuolisemmin. Näin autetaan myös rakennuskustannuksia pysymään kuosissaan. Helsingin Energiankin kannalta tämä on tietysti tavoiteltava kehityssuunta.

Myllypurossa taas rakennetaan hyvin maisemoidut uudet polttoainesäiliöt lämpökeskuksen varapolttoaineena käytettävälle kevyelle polttoöljylle. Vanhojen raskaspolttoöljysäiliöiden tilalle päästään rakentamaan asuntoja. Lämpökeskushan on nykyään maakaasukäyttöinen, mutta varapolttoaine on varastoitava voimalan vieressä mahdollisten toimituskatkoksien takia.

Kirjoittanut Piia J. Häkkinen | elokuu 27, 2013

Miksei nykyisissä voimaloissa vaihdeta biopolttoaineisiin?

Kun keskustelen Helsingin energia-asioista ihmisten kanssa, saan toistuvasti vastata samaan kysymykseen: miksi uusiutuviin energianlähteisiin siirtymiseksi aiotaan rakentaa uusi kallis voimala? Miksei vain vaihdeta nykyisten voimalaitosten polttoainetta kivihiilestä biomassaksi?

Helsingin Energian johtokunnassa käsiteltiin tänään 27.8. valtuustoaloitetta, jossa vastataan tähän kysymykseen perusteellisesti. Tätä päästöjenvähennysvaihtoehtoa on tietenkin tutkittu, kun on etsitty taloudellisinta ja toteutuskelpointa tapaa vaihtaa uusiutuviin.

  • Hake vaatii noin kahdeksankertaisen tilavuuden kivihiileen verrattuna, pelletti yli kaksinkertaisen. Biopolttoaineen varastointi olisi hankalaa nykyisten kivihiilivoimaloiden ahtailla tonteilla, jotka ovat vuosikymmenien kuluessa jääneet kasvavan kaupungin sisään.
  • Biomassan kuljetus taas toisi raskasta liikennettä lähelle kaupungin keskustaa.
  • Koska polttoaine jouduttaisiin valitsemaan tilavuuden minimoinnin perusteella, polttoaine tulisi myös paljon kalliimmaksi kuin varta vasten suunnitellussa monipolttoainevoimalassa. Tilavuudeltaan tiiviimpi biomassahan on myös pitemmälle jalostettua.
  • Lisäksi 1970-luvun voimalassa on rajoituksia nykyisiin voimalamalleihin verrattuna, minkä vuoksi hyötysuhde laskisi. Lämpöä ja sähköä saataisiin voimalasta vähemmän kuin aikaisemmin. Erotus jouduttaisiin paikkaamaan erillisten lämpökattiloiden tuotannolla.

Näiden syiden takia 100 % biopolttoaineiden käyttö vanhoissa voimaloissa ei vaikuta Helenille houkuttelevalta vaihtoehdolta, jos vain investointi uuteen voimalaan on mahdollista. Seuraava iso päätös asiassa tehdään vuonna 2015: silloin Helsingin kaupunginvaltuusto päättää, siirrytäänkö vanhoissa voimaloissa 40 % biopolttoaineosuuteen vain aloitetaanko uuden voimalan rakentaminen.

Kirjoittanut Piia J. Häkkinen | elokuu 15, 2013

Pikajunalla kohti helvettiä?

Ilmastoasioissa mennään edelleen pikajunalla kohti helvettiä, ja puun polttaminen ei sittenkään ole kovin hyvä ratkaisu ilmaston kannalta, mutta paljon muitakaan vaihtoehtoja ei ole. Siinäpä tiivistettynä Helsingin Energian ympäristöpäivän Poppeliseminaarin tämänpäiväinen anti.

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on pian taas julkaisemassa uutta koostettaan viime vuosien ilmastotutkimuksen tuloksista. Meteorologi Lea Saukkonen tarjosi siitä hieman alkupaloja, ja väänsi samalla mainiosti rautalangasta ilmastotieteen perusteet. Jokainen ilmastoänkyrä pitäisi istuttaa katsomaan hänen esitelmänsä, jotta verkon keskustelupalstat eivät täyttyisi samoilla jo kauan sitten virheellisiksi osoitetuilla väitteillä. Lean kuvissa näkyivät ilmastoon vaikuttavat tekijät auringonpilkuista geologisiin muutoksiin, ja kovin pieniä ne ovat kasvihuonekaasuihin verrattuna. Tilanne käy kurjemmaksi koko ajan, ja päästöt on saatava laskuun maailmanlaajuisesti.

Tutkija Sampo Soimakallio VTT:ltä esitteli puolestaan tutkimustuloksia biomassan käytön ilmastovaikutuksista. Niinpä niin, ei se ole hiilineutraalia, eikä hiilineutraalikaan välttämättä ole sama kuin ilmaston kannalta paras ratkaisu. Metsähän saattaisi toimia pitkään jopa hiilinieluna, jos se vain jätettäisiin rauhaan. Kuitenkin Soimakalliokin sanoi, että biomassan käyttöä kannattaa joka tapauksessa edistää, koska fossiiliset ovat kestämätön ratkaisu.

Puhuin Soimakallion kanssa esitelmän jälkeen ja huomautin, että metsien käytön kestävyyttä mietittäessä pitäisi muistaa myös maaperässä oleva hiili. Olen antanut metsäntutkijoiden kertoa itselleni, että metsämaa sisältää hiiltä yleensä noin kaksinkertaisen määrän metsässä kasvaviin puihin verrattuna. Niinpä kaikessa metsätaloudessa pitäisi maaperän hiilivarastojen suojeluun kiinnittää huomiota ihan eri tavalla kuin nykyään. Nyt vallitseva tapa on hakata metsät maan tasalle kerran 60-80 vuodessa ja jättää maaperä alttiiksi paahteelle ja ahavalle. Hiiltä karkaa taivaan tuuliin aivan turhaan. Samalla kuolevat kasvit ja muut eliöt, jotka kaipaisivat vakaata pienilmastoa ja puiden kosteaa varjoa. Muitakin metsänkäsittelyn tapoja on olemassa; jatkuva kasvatus tai avohakkuuton metsänhoito, kuinka sitä haluaakaan kutsua, olisi joidenkin tutkijoiden mukaan myös taloudellisesti parempi ratkaisu.

Poppeliseminaarissa toivotettiin myös Helenin mainiolle ympäristöjohtajalle Martti Hyvöselle leppoisia eläkepäiviä. Toivottavasti uusikin ympäristöjohtaja saa ilmastoasioita ja muita eteenpäin samalla innolla!

Kirjoittanut Piia J. Häkkinen | maaliskuu 5, 2013

Olkiluoto 3 hakee lisärahoitusta – helsinkiläiset maksavat?

Helsingin Energia lähti valtuuston päätöksellä mukaan OL3-hankkeeseen kymmenen vuotta sitten. Hanke vaikutti taloudellisesti houkuttelevalta: 3 mrd:n euron sijoitus, sähköntuotanto alkaisi vuonna 2009. Nykyiset voimalat tuottavat sähkön noin parinkymmenen euron hinnalla megawattituntia kohtia, joten uudenkin voimalan sähkön saisi myytyä sähköpörssiin mukavalla voitolla.

Helenillä ei sinänsä ole tarvetta lisäsähköntuotannolle: omat yhteistuotantolaitokset tuottavat kaukolämmön ”sivutuotteena” tarpeeksi sähköä täyttämään Helenin asiakkaiden tarpeen, lisäksi yrityksellä on jo osuuksia toimivissa ydinvoimaloissa, vesivoimaloissa ja tuulivoimaloissa. Kaupungin sähkönkulutuksen kasvukin pysähtyi pari vuotta sitten.

Hankkeeseen lähdettiin sen hyvältä näyttävän kannattavuuden vuoksi, mutta taloudellisesti tilanne näyttää nyt aivan toisenlaiselta kuin kymmenen vuotta sitten. Voimalan valmistuminen on viivästynyt ainakin seitsemällä vuodella. Lainan korot juoksevat, mutta sähkönmyynnistä ei saada rahaa ainakaan ennen vuotta 2016. Ylimääräisten kulujen maksajasta kiistellään kansainvälisessä välimiesoikeudessa vielä vuosia. Energiatalouden professori Esa Vakkilainen on arvioinut julkisuudessa, että viivästymisen aiheuttamat kulut nostaisivat OL3:n tuottaman sähkön tuotantokustannuksen yli 40 euroon MWh:lta. Sähkön hinta pohjoismaisessa sähköpörssissä on viime aikoina ollut alle tämän tason ja kivihiilisähkön tuotantokustannuksetkin lienevät alhaisemmat. Miltä TVO:n omat laskelmat mahtavat näyttää? Entä sijoituksen tuotto? Onko hankkeessa mukanaolo edelleen taloudellisesti järkevää?

Hankkeeseen sijoitettava lisäraha 29 miljoonaa rahoitettaisiin Helenin tulorahoituksella, eli se olisi pois kaupungille maksettavasta tuloutuksesta: Helen joutuisi joko pienentämään tuloutusta tai ottamaan lisää lainaa kattaakseen lisäkulun. Kaupungin omissa investoinneissa on jatkuva pula esimerkiksi energiansäästörahoista: jonossa olisi odottamassa energiatehokkuushankkeita, joiden takaisinmaksuaika on kaksi tai kolme vuotta. Eikö tällaisten kohteiden pitäisi olla ensisijaisia?

Teollisuuden voima odottaa lisärahoitusta kahdessa muodossa: osakkailta pyydetään sekä osakaslainan antamista että osakeantiin osallistumista. Osakaslaina toteutuu vain, jos kaikki omistajat tulevat siihen mukaan. Kun on aika maksaa laina takaisin, osakkaat ovat saatavineen viimeisinä. Osakaslainan kaatuminen horjuttaisi koko hanketta, osakeannista taas on pienempi kynnys kieltäytyä: silloin oma omistusosuus vain pienenee ja uudet osakkeet voidaan myydä muille osakkaille. Asia on Helsingin Energian johtokunnan listalla tänään ti 5.3., ja johtokunnan odotetaan antavan asiasta lausuntonsa. Vieläkö kaupunki haluaa olla mukana tässä sijoituksessa?

Päivitys kokouksen jälkeen: teimme vastaesityksen, että hankkeesta luovuttaisiin taloudellisten riskien vuoksi, mutta johtokunnan niukka enemmistö päätti hyväksyä pohjaesityksen. Asia etenee nyt nopealla aikataululla kaupunginhallitukseen ja -valtuustoon.

Kirjoittanut Piia J. Häkkinen | helmikuu 12, 2013

Paljonko Helsingin Energia tulouttaa tänä vuonna?

Helsingin Energiassa yksi suurta mielenkiintoa herättävistä asioista on liikelaitoksen tuloutus kaupungin kassaan. Helsingin Energia on tulouttanut joka vuosi kaupungille 200-300 miljoonaa euroa. Tämänvuotinen tuloutus on mukana uuden Helenin johtokunnan ensimmäisellä esityslistalla 12.2.2013, osana tilinpäätöksen hyväksymistä.

Viime vuosien tuloutuskäytäntö on eronnut aikaisemmasta: johtokunta on sanonut vastalauseensa, kun kaupunki on odottanut niin suurta tuloutusta, että sen maksamiseksi on otettava velkaa. Viime vuonna johtokunta jopa pienensi tuloutettavan summan kestävän talouden mukaiselle tasolle, 200 miljoonasta 50 miljoonaan euroon. Itse maksutapahtuma ei tästä muuttunut, sillä kaupunginhallitus palautti summan ennalleen.

Tänä vuonna tuloutusta on hieman pienennetty, 150 miljoonaan. Taso on tällä kertaa melkein kestävä, mutta edelleen se kuitenkin johtaa energiayrityksemme velkaantumiseen. Helenin suhteellinen velkaantumisaste nousee tällä tuloutuksella 56,5 %:iin aikaisemman vuoden 42,8 %:sta. No, eikö yrityksellä voi olla velkaa, ja eikö tämän tason velkaantumisaste ole vielä normaalia? Ja hyvänen aika, eikö parin vuoden päästä ole syytä ollakin velkainen, jottei osakeyhtiöksi muutettava Helen joudu maksamaan valtiolle veroja?

Velkaantumisessa on huonoa ainakin se, että nyt ei ole kyse erityisestä investoinnista, jonka tuotoilla velka maksettaisiin pois. Alentuneiden tulojen syynä ei myöskään ole varautuminen päästöjen vähentämiseen – nyt vielä, se laskee tulosta lisää tulevina vuosina. Suomen päätös ohjata taloudellisesti eroon fossiilisista polttoaineesta näkyy nyt energiayritysten polttoainekuluissa. Toivottavasti se kannustaa hakemaan fossiilisille ripeästi vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja on kyllä, nyt jo Suomessa tuotetaan enemmän sähköä puulla kuin kivihiilellä. Kaukolämmön tuotannossa puntit kivihiilen ja biovaihtoehdon välillä ovat suunnilleen tasan.

Ilmakehä ei enempää fossiilisten polttamista siedä, ja on myös koko maan edun mukaista käyttää kotimaisia energianlähteitä tuontikivihiilen ja -öljyn sijaan. Vaihtotase on alkanut näyttää kurjalta etenkin öljyn hinnan noustessa.

Kaupungin puolella joudutaan miettimään, miten ilmastoa kuormittavin keinoin saadut kymmenet miljoonat korvataan tulevaisuudessa. On vaikea keksiä, mistä yhtäkkiä voitaisiin ottaa niin suuret säästöt. Itse toivoisin näkeväni enemmän kaupunkilaisten aktiivista osallistumista yhteisen hyvän eteen, mutta se vaatii ainakin taitavaa johtamista.

Kirjoittanut Maria Vuorelma | tammikuu 22, 2013

Ilmastotyöryhmän vuoden ensimmäinen kokous

Helsingin Vihreiden (HeVi) ilmastotyöryhmä kokousti ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vilkkaassa keskustelussa käytiin läpi mm. sähkön hinnoittelua Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, korjausrakentamisen energiatehokkuus, energiansäästö ja -tehostamistoimien rahoitusta, PEK-selvitystä, ilmasto- ja energiastrategian valmistelua ja paljon muuta kiinnostavaa. Vaikka tiedossa on vaaliton vuosi, näyttää ilmastoryhmän vuosi erittäin vilkkaalta. Kahden tapahtuman järjestämisestä sovittiin jo: pyrimme järjestämään tutustumiskäynnin Helenin voimalaitokselle sekä keskustelutilaisuuden ruuhkamaksuista. Ilmastotyöryhmän seuraavaan kokoukseen tulee kaupunginvaltuuston ajankohtaisista ilmastoasioista kertomaan ryhmän uusi kummi (joka valittaneen HeVin hallituksenkokouksessa 7.2), uusi kaupunginvaltuutettu, ympäristölautakunnan ja Helenin johtokunnan varapuheenjohtaja, Leo Stranius. Kokous järjestetään helmikuun viimeisellä viikolla tai maaliskuun ensimmäisellä. Tarkan ajan saa tietää kun liittyy ilmastoryhmään! Ja sehän onnistuu laittamalla allekirjoittaneelle s-postia osoitteeseen maria.vuorelma ÄT vihreat.fi

Hyvää vuodenjatkoa kaikille!

Toivoo ilmastotyöryhmän puheenjohtaja 2013

Kirjoittanut Piia J. Häkkinen | lokakuu 27, 2012

Päästötavoite on liian pieni

Olin tällä viikolla Energiapäivässä Tampereella, jossa alan ihmiset tapaavat toisiaan vuosittain. EU:n päästökaupassa on mielenkiintoinen tilanne, kun päästöoikeuksia on markkinoilla aivan liikaa. Päästövähennystavoite 20 % vuoteen 2020 mennessä on siis liian pieni, ja sitä voisi mainiosti kiristää.

Hiilidioksiditonnin hinta määräytyy markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan, ja nyt on ylitarjontaa. Hinta olisi jo saavuttanut nollan, ellei yrityksillä olisi lupa säästää päästöoikeuksiaan tulevaisuutta varten (backloading). Alhainen maksu ei ohjaa pois fossiilisten käytöstä, ja kivihiiltä korvaavat investoinnit hidastuvat.  Energiapuuyrittäjät ja metsänomistajien liiton edustajat vaativat, että bisnes pitäisi saada taas rullaamaan, muista uusiutuvan energian yrityksistä puhumattakaan.

Ensi vuoden alusta siirrytään päästökaupan kolmanteen vaiheeseen, jossa noin puolet oikeuksista huutokaupataan ilmaisjaon sijaan, mutta hintojen ennustetaan silti pysyvän alhaalla ilman tavoitteen kiristystä.

Miksi ihmeessä niin monet toimijat vastustavat päästötavoitteen kiristystä, vaikka se selvästi olisi hyvin mahdollista? Olen kuullut perusteluja, että päästöt ovat alhaalla taantuman takia, ja talouden pyörien pyöriessä ”normaalivauhtia” päästötkin olisivat suurempia. Mitähän me nyt jäämme vaille, kun talous ei pyöri tätä normaalia vauhtia? Onko se sen arvoista, että kannattaa pilata ilmakehän toiminta peruuttamattomasti?

Ilmastonmuutos alkaa karata käsistä, joten tässä pitäisi todella lobata maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen puolesta ja saada kaikki isot maat mukaan päästökauppaan. Eurooppalaisille yrityksille päästökauppa on jo rutiinia, samoin kalifornialaisille, australialaisille, ja pian etelä-korealaisille ja monille muille… Isojen pomojen pitäisi vain vakuuttaa kollegoilleen ulkomailla, ettei tämä nyt niin kamalaa ole, ja ilmakehän pelastaminen olisi oikeastaan aika kiva juttu – itse asiassa elintärkeä.

Kirjoittanut Jukka Jonninen | lokakuu 20, 2012

Minimoidaan päästöt ydinkaukolämmöllä

Tämä kirjoitus on hieman aiemmin omaan blogiini kirjoittamani yhteenveto Helsingin energiaratkaisuista käydystä keskustelusta. Minua voi äänestää Helsingissä numerolla 946.

 

Helsingillä on edessään suuria energiapäätöksiä. Tavoitteet on asetettu korkealle: 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä tulisi alentaa 20% ja 2050 mennessä niistä pitäisi päästä kokonaan eroon. Helsingin Energia (Helen) on tehnyt kehitysohjelman, jossa on suunnitelma päästöjen vähentämisestä tavoitteiden mukaisesti bioenergialla ja hiilen talteenotolla (CCS). Suunnitelma on saanut siunauksen Helsingin kunnallispäättäjiltä. Muita esille tuotuja vaihtoehtoja ovat ydinkaukolämpö sekä toiminnan jatkaminen nykyisillä voimaloilla. Tarkastelen tässä kirjoituksessa näitä kaikkia vaihtoehtoja ja perustelen, miksi ydinkaukolämpö on sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta paras ratkaisu Helsingin päästötavoitteiden saavuttamiseksi.

Helenin kehitysohjelma: bioenergiaa ja hiilen talteenottoa

Helenin kehitysohjelmassa Helsinki siirtyy ensin bioenergian käyttöön ja 2030-luvulta alkaen käyttämään hiilen talteenottoa. Aluksi nykyisille hiilivoimaloille tehdään modifikaatiot, jolloin niissä voidaan polttaa myös puubiopolttoaineita. 2020-luvulla Vuosaareen rakennetaan monipolttolaitos, jossa bioenergian osuus polttoaineesta saadaan 70 %:een. Ja lopuksi 2030-luvulta alkaen jäljelle jääneisiin voimaloihin asennetaan hiilen talteenotto. Lisäksi rakennetaan runsaasti merituulivoimaa, josta saataisiin tulevaisuudessa jopa 40 % Helsingin sähköstä.

Helenin julkistaessa kehitysohjelmansa alkuvuodesta 2010, sai siitä hyvin erikoisen vaikutelman. Ohjelmaan oli sisäänkirjoitettu paljon kritiikkiä itseään kohtaan. Päällimmäisenä kritiikin kohteena oli taloudelliset vaikutukset, joita kuvaillaan varsin raflaavin sanankääntein: ohjelman sanotaan käytännössä pyyhkivän Helenin kaupungille vuosittain tulouttamat 200 miljoonaa euroa lähes kokonaan. Lisäksi energian hinta tulee nousemaan merkittävästi. Tuoreeltaan kirjoitettu kritiikkini ohjelmaa kohtaan on luettavissa Helsingin vihreiden ilmastotyöryhmän blogista.

Kritiikkini ohjelmaa kohtaan voi tiivistää neljään seikkaan:

1. Päästövähennykset ovat spekulatiivisia perustuessaan tekniikkaan, jota ei vielä ole.

2. Ohjelma on erittäin kallis ja sisältää huomattavia taloudellisia riskejä.

3. Bioenergian käyttö tarvittavassa mittakaavassa käytännössä lisää päästöjä muualla Suomessa.

4. Bioenergia ollaan laskettu päästöttömäksi energiamuodoksi, mitä se ei ole.

Ohjelman päästövähennykset perustuvat suurimmaksi osaksi hiilen talteenottoon. Sen katsotaan kattavan päästövähennyksistä noin 60%. Valitettavasti teknologia on vielä lapsenkengissä: nykyisellään CCS-ratkaisut ovat erittäin kalliita, eikä ole varmaa, että ongelmia saadaan ratkaistuksi seuraavan 10-20 vuoden aikana. Analoginen tilanne olisi se, jos Suomi tekisi kehitysohjelman, jossa ratkaisisi päästöongelmansa fuusiovoimalla, jota aletaan rakentaa 2050-luvulla. Vihreät ovat olleet kaikkialla hyvin kriittisiä CCS-tekniikan varaan laskemiselle. Olisi hyvä muistaa tämä kritiikki myös Helsingissä.

Kehitysohjelman karut taloudelliset vaikutukset kerrotaan suoraan ohjelman lopussa:

”Vaikutukseksi kaukolämmön hinnan nostopaineeseen on arvioitu 40-50 prosenttia (reaali)…Vuonna 2030 tulosennusteen vaihteluväli on 260 miljoonan euron tappiosta 70 miljoonan euron positiiviseen tulokseen (reaali -180 – +50 miljoonaa). Yhtiön euromääräinen tulos heikkenee merkittävästi vuoden 2008 tasoon (noin 283 milj. euroa) verrattuna. Suhteellinen kannattavuus asettuu vuonna 2030 vaihteluvälille -21 % – + 5 %. Kannattavuuden heikkeneminen on näin ollen sekä suhteellisesti että euromääräisesti inflaatiokehitys huomioon ottaen mitattuna erittäin suuri.”

Toisin sanoen tulos tippuu vuositasolla 2008 luvusta keskimäärin jopa 400 miljoonaa euroa alaspäin. Ja tämän lisäksi kaukolämmön hintaa joudutaan nostamaan 50 %:llä. Tuloksen lasku on kunnallisveroksi muutettuna noin 3%. Eli vaikutus kaupungin talouteen on karmaiseva. Kaiken lisäksi myös ennen 2030-lukua toteutuvat päästövähennykset ovat spekulatiivisia. Bioenergia ollaan mallissa laskettu täysin päästöneutraaliksi, mitä se ei uuden tutkimuksen mukaan ole. Lisäksi Helsinki tarvitsisi uutta bioenergiaa niin paljon, että se käytännössä veisi sisämaan kaupungeilta mahdollisuuden korvata turvevoimaloitaan puubioenergialla. Olen kirjoittanut puubioenergian ongelmista oman blogimerkinnän.

Ydinkaukolämmöllä merkittäviä päästövähennyksiä

Fortum markkinoi ydinkaukolämpövaihtoehtoa Helsingille voimakkaasti hakiessaan lupaa uudelle ydinvoimalalleen 2010. Yhtiö oli valmis rakentamaan uuteen voimalaan kaukolämpömodifikaation omalla kustannuksellaan jopa ilman takeita Helsingin tai muiden pääkaupunkiseudun kuntien halukkuudesta toteuttaa lämmityksensä ydinkaukolämmöllä. Lopulta Fortum ei saanut lupaa Loviisa 3:lle. Käsittelin hallituksen ydinvoimapäätöstä ja siihen johtaneita syitä taannoisessa blogimerkinnässäni.

Sekä Fortum että Helen ovat teettäneet ydinkaukolämmöstä konsulttiselvityksiä. Näiden mukaan ydinkaukolämpö vähentäisi Helenin päästöjä noin 80 % (mikä vastaa 65 % vähennystä koko Helsingin päästöihin, ml. liikenne). Helsingin tulisi investoida omistusosuuteen voimalasta sekä siirtoputkeen yhteensä ainakin ainakin kolme miljardia euroa, mahdollisesti enemmän. Tämä rasittaisi Helenin taloutta kymmenen vuoden tähtäimellä todella paljon, mutta olisi pidemmällä tarkasteluvälillä selkeästi muita vaihtoehtoja taloudellisesti kannattavampi.

Ydinkaukolämpövaihtoehdossa Helsinki ostaisi osuuden uudesta ydinvoimalasta, johon rakennetaan kaukolämmön mahdollistava modifikaatio. Osuuden suuruus ja arvo riippuvat mm. siitä, haluaako Helsinki luopua vain hiilivoimaloistaan vai myös Vuosaaren maakaasuvoimalasta ja siitä, rakentaako Helen suunnitellun suuren merituulivoimapuiston. Joka tapauksessa osuus olisi ainakin 15 % voimalasta, ehkä jopa 50 %. Kesällä Helen saisi voimalasta pääosin sähköä, talvisin lämpöä, jonka tuotanto siis vähentää jonkin verran saatavaa sähkötehoa. Kaukolämmölle rakennetaan noin 100 kilometrin pituinen putki, joka maksaa 1,5 – 2 miljardia euroa. Käytännössä olisi tarkoituksenmukaista saada ydinkaukolämpöprojektiin mukaan myös Espoo ja Vantaa, koska putken rakennuskustannukset ovat niin suuret ja lämpöenergiaa riittäisi niidenkin tarpeisiin. Vanhat hiilivoimalat jätettäisiin paikalleen varavoimalaitoksiksi. Ydinkaukolämmöstä voi lukea tarkemmin muutaman vuoden takaisesta blogimerkkinnästäni.

Luvut ovat vastaansanomattomia. Ydinkaukolämmöllä on siis tutkitusti kolme jättimäistä etua puolellaan:

1. Se on pitkällä tähtäimellä ylivoimaisesti kustannustehokkain.

2. Se vähentää päästöjä jopa kaksi kertaa enemmän kuin bioenergia-skenaario.

3. Sen käyttö ei kuluta juuri yhtään primaarienergialähteitä toisin kuin bioenergia.

Mitä jos pysyttäisiin kivihiilessä?

Helenin kehittämissuunnitelmaa on kritisoitu pääasiassa kahdesta lähtökohdasta. Varsinkin poliittinen oikeisto on ottanut sen hampaisiin kalleutensa vuoksi. Kolmen miljardin investointikustannukset nähdään aivan liian mittavina. Toinen kritiikki kohdistuu vaikutuksiin ilmastolle. Esimerkiksi Osmo Soininvaara on blogissaan esittänyt monesti huolensa siitä, että päästökaupan oloissa kehityssuunnitelman mukaiset toimet alentavat kyllä Suomen päästöjä, mutta eivät päästöjä globaalisti. Tämä johtuu siitä, että päästöoikeuksien määrä on vakio – jollei niitä käytetä Helsingissä, joku muu kyllä käyttää ne. Kaiken lisäksi biopolttoaineista aiheutuvat päästöt eivät ole päästökaupaun piirissä, jolloin globaalit päästömäärät kaiken kaikkiaan jopa nousevat.

Kolmas kritiikki kohdistuu ydinkaukolämpöön ja on sukua päästökauppakritiikille ja siitä ovat puhuneet Ainakin Osmo Soininvaara ja Otso Kivekäs. Heidän argumentointi menee seuraavasti. Koska kaukolämmön tuotanto vie ydinvoimalan toiminnalta potentiaalista sähköntuotantokykyä ja samalla menetetään kivihiilen poltosta tullut sähkö, korvataan nämä käytännössä Nordpoolin alueella jossain muualla tuotetulla kivihiilellä tuotetulla lauhdevoimalla. Ja tämän lauhdevoiman päästöt ovat niin suuret, että päästöjen kannalta nykytilanne on ilmaston kannalta yhtä hyvä tai jopa parempi kuin ydinkaukolämpö.

Myös kahta ensimmäistä kritiikkiä voi kohdentaa myös ydinkaukolämpöön. Jokainen näistä kritiikeistä on periaatteessa validi, mutta niissä on omat heikkoutensa. Ensinnäkin ydinkaukolämpö vaatii kehitysohjelman suunnitelmiakin enemmän investointeja. Mutta investointeja vaatisi myös kivihiilessä pysyminen: voimaloita pitäisi uusia. Ja päästökiintiöiden pienentyessä päästöoikeuksien hinnat tulevat kasvamaan voimakkaasti ja tällöin erityisesti hiilivoiman kustannukset nousevat. Konsulttiselvitysten mukaan jääminen kivihiileen olisikin kaikkein kallein vaihtoehto. Päästökiintiökritiikki voidaan torjua samalla perusteella. Eli jossain vaiheessa nämä investoinnit pitää joka tapauksessa tehdä jo päästöoikeuksien kallistumisenkin vuoksi. Vaikka tämä ei ole taloudellisesti kannattavaa vielä nyt, on päästöoikeuksien voimakas kallistuminen varmaa kaikissa sellaisissa tulevaisuusmalleissa, joissa ilmastonmuutokselle tosiaan tehdään jotain eikä keksitä mitään fuusiovoiman kaltaista käänteentekevää teknologista hopealuotia.

Kolmanteen kritiikkiin voidaan vastata samalla tavalla. Saastuttavista lauhdevoimaloista ei varmaan koskaan päästä kokonaan eroon (niissä ehkä aletaan käyttää hiilen talteenottoa, kun päästöoikeuksien hinnat nousevat tarpeeksi), joten niillä voidaan perustella yksittäisten ilmastotoimien kannattamattomuus hamaan tulevaisuuteen. Mutta ei ole olemassa mitään sellaista tulevaisuusskenaariota, jossa ilmastonmuutokseen puututaan globaalisti tehokkaasti, mutta Helsingissä toimisi hiilivoimaloita.

Miten tästä eteenpäin?

Loviisa 3 ei tule valmistumaan ainakaan 15 vuoteen. Mutta päätös ydinvoimalan teknisestä toteutuksesta tehdään jo kauan ennen kuin sitä aletaan rakentaa. Loviisan ensimmäisen reaktorin käyttälupa on voimassa 2027 asti, toisen 2030. On todennäköistä, että ne saavat ainakin 10 vuotta jatkoaikaa, mutta tästä huolimatta Fortum luultavasti käynnistää korvaavan voimalan (tai kahden) lupa- ja suunnitteluprosessin ennen vuotta 2020. Tällöin olisi hyvä, mikäli pääkaupunkiseudun kunnilla olisi yhteinen halu toimia ilmastonmuutosta vastaan ja hyödyntää tulevaa ydinenergiaa.

Nyt pitäisikin aloittaa pikimiten keskustelu sekä Helsingin sisällä että Espoon ja Vantaan päättäjien kanssa. On katsottava totuutta silmiin ja tunnustettava, että ydinkaukolämpö on ainoa kestävä ja teknologisesti kypsä vaihtoehto kunnianhimoisten päästövähennysten saavuttamiselle. Bioenergiaa varten tehtävät modifikaatiot Hanasaaren ja Salmisaaren hiilivoimaloihin voidaan tehdä niiden ollessa verrattain edullisia. Tällöin saadaan lisää kokemusta puubiopolttoaineista ja luultavasti huomataan niiden ongelmat konkreettisesti. Näin myös saavutetaan 20-20-20 –ilmastotavoitteet.

Helsingin tulee antaa Hanasaaren voimalalle jatkoaikaa. Sitä ei voida edes Helenin suunnitelman mukaan edetessä sulkea ennen vuotta 2025, jolloin monipolttoainevoimala valmistuisi, koska sitä tarvitaan talvella kaukolämmön tuotannon varmistamiseen. Voimala jää Loviisan uuden reaktorin varavoimalähteeksi, samoin kuin Salmisaaren voimala sekä Vuosaaren kaasuvoimala. 2020 jälkeen Helsingin tulee jatkaa päästöjen vähentämistä. Tämän tulee tapahtua subventoimalla olemassa olevan asuntokannan energiaremontteja. Toinen keino on ostaa Osmo Soininvaaran idean mukaisesti päästöoikeuksia markkinoilta ja yksinkertaisesti jättää ne käyttämättä. Tällä hetkellä päästötonnin hinta on markkinoilla vain kahdeksan euroa, jolloin 20% päästövähennykset saisi kuitattua noin viiden miljoonan euron vuosittaisella summalla. Tämä tulisi ennen ydinkaukolämmön rakentamista halvemmaksi kuin muut väliaikaiset ratkaisut.

Loviisa 3 – ja kaukolämpöputki – valmistuisi todennäköisesti joskus vuosien 2030 ja 2035 välillä. Valmistuessaan se tiputtaisi Helsingin (tai mahdollisesti koko pääkaupunkiseudun) kasvihuonekaasupäästöt reippaasti alle puoleen ja noin neljäsosaan nykytasosta. Tämän jälkeen ollaan jo hyvin lähellä 80 % päästötavoitetta, jonka avulla Helsinki olisi varmasti yksi vähäpäästöisimmistä kaupungeista maailmassa.

Older Posts »

Kategoriat