Ilmastohaasten jäljillä

Kolme yleistä virhepäätelmää. Yksi tosiasia. Aika toimia. Sain ajatuksia historiasta, evoluutiosta ja etiikasta, ja huomasin, että ne kaikki on ymmärrettävä oikein, jotta voisimme oikeasti toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Samalla meidän on ymmärrettävä ihmisluontoa.

Virhepäätelmä 1:

Sivilisaatiomme on pysyvä.

Historiassa on ollut suuria sivilisaatioita, jotka ovat kestäneet paljon kauemmin kuin meidän nykyinen sivilisaatiomme ja ne ovat tuhoutuneet (moderni aika alkoi noin renesanssista). On ollut luonnonmullistuksia, sotia ja tautiepidemioita. Esimerkiksi Assyrialaisten sivilisaatio 600 eKr kesti 5-6 kertaa kauemmin kuin omamme. Intian edustalta meren pohjasta taas on löytynyt muinainen sivilisaatio, jonka tuhosi todennäköisesti megatsunami.

Näin ollen emme voi olettaa, että oma sivilisaatiomme säilyisi ikuisesti tai että omilla toimillamme ei voisi olla vaikutusta sen säilymiseen.

(Lähteet/ajatusten herättäjät: Dan Carling, Hardcore history: Judgement at Nineveh http://cdn4.libsyn.com/dancarlinh/dchha17_Judgment_at_Nineveh.mp3?nvb=20090828115645&nva=20090829120645&t=0b7f52b084f32418d90fd Risto Isokallio: Saraswatin hiekkaa)

Virhepäätelmä 2:

Evoluutio on progressiivista

Ihminen ei evoluution kulussa koko ajan vain automaattisesti viisastu. Darwin osoitti, että evoluutio kulkee sattuman ohjaamana. Arvotettu luonnontieteilijä, paleontologi Björn Kurtén kuvaa tapahtumaketjuja luonnon näpertelyksi.

Ihminen ei eläimenä edisty, jos emme aktiivisesti tee sen eteen töitä. Tällä tarkoitan kulttuurillista edistymistä, jossa hyödyllinen ja hyvä tieto siirtyy sukupolvelta toiselle (lamarkismi).

Näin ollen on selvää, että ihminen ei kehity automaattisesti älykkäämmäksi, niin että tämän päivän ongelmat ratkeaisivat tulevaisuudessa kuin itsestään.

(Lähde/innoittaja: Björn Kurten: Viattomat tappajat, Tammi 1987.)

Virhepäätelmä 3:

Arvot ovat tosiasioita.

Arvot on erotettava tosiasioista, vaati viime vuosisadan suuri filosofi Bernard Russel. Emme voi hyökätä tosiasioita vastaan arvoväittämillä. Emme voi esimerkiksi sanoa, että ilmastonmuutos on yhtä huu haata, koska siitä vauhkotaan niin paljon, että se uhkaa kaventaa etuoikeuksiamme.

Tiede tutkii tosiasioita. Jos näyttö jostakin asiasta on riittävän pitävä ja sitä ei pystytä tieteellisesti kumoamaan, se on fakta. Eri asia on, miten kuhunkin faktaan haluaa suhtautua. Jo Platonkin kiteytti tämän: “Totuus on hyvin perusteltu tosi uskomus”.

Näin ollen tässä vaiheessa on ajanhukkaa väitellä siitä, onko esimerkiksi ilmastonmuutos tosiasia vai ei. Sen sijaan voimme väitellä tämän monisyisen ilmiön eri osa-alueista, keinoista hillitä prosessia, riskeistä, jo saavutetuista eduista jne.

Tähän liittyy myös toinen tunnettu filosofinen ajatus: G. E. Mooren Naturalistinen virhepäätelmä: moraalista hyvää ei voi palauttaa maailmassa empiirisesti mitattavissa olevaan ominaisuuteen. Siitä mikä on, emme voi sanoa, että niin tulisi olla.

Tosiasia:

Meitä uhkaa elinolojen radikaali kurjistuminen

Mikäli ilmastonmuutosta ei saada hillittyä, eläinkunta (myös ihmiskunta) supistuu seuraavan sadan vuoden aikana radikaalisti ja sukupuutto uhkaa monia lajeja.

(Lähde esim: MIT Integrated Global Systems Model, a detailed computer simulation of global economic activity and climate processes: “The most comprehensive modeling yet carried out on the likelihood of how much hotter the Earth’s climate will get in this century shows that without rapid and massive action, the problem will be about twice as severe as previously estimated six years ago.” http://web.mit.edu/newsoffice/2009/roulette-0519.html) “In fact, the AR4 estimates that 20-30% of species assessed would be at risk of extinction if climate change leads to global average temperature rises greater that 1.5 -2.5oC5.” The fourth assessment report (AR4) of the Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC). http://www.cbd.int/climate/

JOHTOPÄÄTÖS:

Meidän on tehtävä töitä lajimme säilymiseksi.

Keinojen käyttöönotossa on toki huomioitava inhimillisiä ja oikeudenmukaisuustekijöitä, mahdollisuudet säilyttää edellytykset hyvinvointiin jne. Valitettavasti kaikkien lajikumppaniemme elinolosuhteiden säilyttäminen on mahdotonta. (Tämä ei poissulje eläinsuojelun tärkeyttä.)

xxx

Miksi tavoite on niin haasteellinen?

Meillä kun on jo ongelman ratkaisusuun tarpeellista teknologiaa, osaamista ja periaatteellista tahtoa. Kyse ei ole myöskään rahasta vaan sen kohdentamisesta. On sanottu, että Reaganin aikainen Tähtiensodan budjetti olisi jo tämänkin ongelman ratkaissut. Maailmanpankin ekonomisti Sir Nicholas Stern puhui 2006, että hillitsemistoimet tulisivat – silloin aloitettuna – maksamaan vain 1,5 % maailman bkt:stä. Missä vika hidasteluun? Varmasti mm. köyhät-rikkaat maat -asetelmassa, markkinamekanismeissa, ongelman kaukaisuudessa jne. mutta myös jotenkin ihmisluonnossa.

Suuri osa ihmisistä on välinpitämätön asian edessä. He keskittyvät arkeen, eivätkö toisaalta edes usko vaikutusmahdollisuuksiinsa. Jotkut kieltävät koko ongelman peläten, että siihen reagointi jotenkin kaventaisi heidän mahdollisuuksian toimia tietyillä tavoilla. Toisaalta moni kohtuullistaa jonkinverran, mikä ei välttämättä riitä. Tässä on mielestäni yksi ongelman ydin.

Vallanpitäjien tulisi kuunnella ilmasto- ja muiden ongelmaan liittyvien alojen tieteilijöitä herkällä korvalla ja viestittää selkeästi, mikä on riittävää ja millä keinoin tavoitteeseen päästään.

Rationaalinen ihminen haluaa säilyttää elämänsä puitteet ja pitäytyä tutussa ja turvallisessa. Muutos vaatii energiaa, rahaa ja rohkeutta.

On myös rationaalista pienentää omaa hiilijalanjälkeään niin, että yrittää optimoida niin, etteivät resurssit hyvinvointiin ja materiaaliset edellytykset onnellisuuteen vähene enempää kuin tarpeellista.

Sokrateen mukaan ihminen valitsee pahan, koska ei omaa riittävästi oikeaa tietoa. Ei sen takia, että olisi laiska, egoisti tai ei esimerkiksi omaisi tahdon lujuutta. Luulen, että valitsemme välillä huonosti myös noiden muiden syiden takia, mutta ilmastonmuutosta hillitsevien toimien kohdalla meillä ei ole tietoa siitä, minkälainen toiminta olisi välttämätöntä tai todella tarpeellista.

Ihmisluonto on yleisesti ottaen toiveikas. Rakennamme elämäämme toiveikkaina tulevaisuuden suhteen. Unelmoimme. Uskomme, että jatkossakin kaikki on mahdollista. (Pahasti elämän kolhimat tosin saattavat menettää tämän toivon, uskon huomiseen.)

Uskon, että ihmisluonto on sellainen, että lähes kaikki haluaisivat jättää planeettamme hyvässä kunnossa tuleville sukupolville. Mutta mitä meidän on sen eteen tehtävä, mistä meidän on luovuttava ja mitkä asiat meidän on tehtävä toisin – näissä asioissa kaipaamme parempaa ohjausta, enemmän realistisia valintamahdollisuuksia ja valitsemisen helppoutta.

Se, mitä voimme helposti tehdä, on osoittaa mielipiteemme asiassa poliitikoille ja yrityksille: äänestämällä, lähettämällä poliitikoille viestejä ja äänestämällä jaloillamme (kulutustilanteissa).

KAIKKI MUKAAN MARSSIMAAN TIUKEMMAN ILMASTOPOLITIIKAN PUOLESTA 5.9. KLO 14-16 RAUTATIENTORILTA EDUSKUNNALLE! Www.ihmistulva.fi

xxx

Helsingin juhlaviikkojen Planeetat soivat -konsertin väliajalla Esko Valtaoja puhui Sir Frederick Hoylen kirjasta Musta pilvi. Hoyle mietti, mikä olisi ihmiskunnan paras saavutus. Mikä olisi sellaista, josta voisimme ylpeinä kertoa avaruuden muille älyllisille olennoille? Hänestä se oli Beethovenin viimeinen jousikonsertto.

Olisipa hienoa, jos voisimme esitellä planeetan, joka voisi hyvin, jossa tiede, taide ja kulttuurit kukoistaisivat, kaikki sulassa sovussa toisiaan ymmärtäen ja kunnioittaen.

Ihmisluonnossa on kuitenkin jotakin sellaista, että tuskimpa noin koskaan tapahtuu. Jos emme sitten keinoälyn kautta kehity jotenkin myös moraalisesti. Toivottavasti pystymme säilyttämään planeetan tuleville sukupolville edes kohtuullisessa kunnossa.

Advertisement