Tämä on ensimmäinen puolisko kirjoitussarjasta, joka tarkastelee Helsingin Energian kehitysohjelmaa. Ensimmäinen osa keskittyy ohjelman kriittiseen kommentointiin. Toisessa osassa ohjelmaa verrataan sen ainoaan realistiseen ilmastonmuutoksen realiteetit huomioon ottavaan vaihtoehtoon: ydinkaukolämpöön. Kirjoitussarja ei vastaa Helsingin vihreiden tai Hevin ilmastotyöryhmän enemmistön mielipiteitä, vaan on allekirjoittaneen henkilökohtainen näkemys siitä, miten Helsingin energiantuotanto tulisi järjestää.
Oman kantani voi yleisesti tiivistää Osmo Soininvaaran lausumaan: ”Minä en halua vähentää itsetarkoituksellisesti Helsingin päästöjä vaan globaaleja päästöjä. Tässä minulla on ainakin lievä erimielisyys Helsingin vihreän valtuustoryhmän kanssa, joka on ollut tekemässä linjanvetoja, jotka toteutuessaan lisäisivät globaaleja päästöjä, jotta Helsingin omat päästöt vähenisivät.”
Helsingin energia on julkaissut kehitysohjelmansa, jossa linjataan Helsingin energiantuotannon tulevaisuus vuoteen 2050 asti. Ohjelmassa Helsingin energiatulevaisuus rakennetaan kahden peruspilarin varaan. Ensin toteutetaan suuria bioenergiainvestointeja vuoteen 2028 saakka. Tämän jälkeen loput päästöt hoidetaan hiilen talteenotolla (CCS-teknologialla). Tässä listaus tärkeimmistä toimenpiteistä:
*Hanasaaren ja Salmisaaren voimaloihin rakennetaan laitteet biopolttoaineiden poltolle 2014-18. Näin bion osuus polttoaineesta voidaan nostaa noin 40%:een. Tätä varten luodaan infra ja hankintaketju puunkuljetuksille.
*Kasvatetaan tuulivoiman määrää merituulipuistoja rakentamalla 600GWh/vuosi edestä voimaloita.
*Rakennetaan metsätähteen kaasutuslaitos maakaasuputken varrelle 2020-luvulla. Tästä saatu kaasu käytetään energiaksi Vuosaaren yksiköissä.
*Rakennetaan Vuosaareen Hanasaari B –laitoksen korvaava monipolttoainelaitos, joka käyttää 70% biopolttoaineita, 30% kivihiiltä.
*Hiilidioksidin talteenottolaitokset Vuosaareen ja Salmisaareen 2020-luvun lopussa.
Yhteensä nämä ja näiden ohella tehtävät muun investoinnit (mm. ydin- ja vesienergian lisäykset) maksaisivat noin 3 miljardia euroa. Näistä noin puolet tulisi CCS:n käyttöönotosta. CO2e –päästöt pienenisivät 98%. Samalla Helenin tulos pienenisi nykyisestä n. 200Me vuosittaisesta voitosta noin 100Me vuosittaiseen tappioon. Tämän lisäksi kaukolämmön hinta nousisi jopa 50%:llä, vuoteen 2020 mennessä 27%:llä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Helsingin kaupungin tuloihin tulisi jopa 300Me aukko (vastaa käsittääkseni noin 3% kunnallisverossa). Samalla jokaisen helsinkiläisen yhtiövastike (tai vastaava osa vuokrasta) nousisi noin 10%-20% kaukolämmön kallistuessa.
Päästövähennykset ovat ällistyttävän suuret, mutta hintakin aika karu. Nähdäkseni kummassakin on kuitenkin hieman liioittelun makua. Hinnasta valtaosa muodostuu CCS-teknologiasta, jonka hintaa on hyvin vaikeata arvioida nykytietämyksellä. Toisaalta näissä arvioissa on perinteisesti aliarvioitu voimakkaasti hiilidioksi-päästökiintiöiden hinnat. Laskelmat perustunevat noin 25e/tonni hintaan, vaikka tämä hinta nousee oletettavasti 50-75 euron tasolle, mikäli ilmastonmuutos aletaan vihdoin ottamaan tosissaan. Tällöin vaihtoehtoiskustannukset pienenevät voimakkaasti.
Kehitysohjelma on hyvin laaja ja sen eri osasissa on paljon sulattelemista. Siinä on paljon sekä hyviä että huonoja puolia. Jos maailma rajoittuisi Helsinkiin ja naapuriplaneettoihin, josta bioenergia (ja johon ”talteen otettu” kivihiili dumpataan) tulee ja CCS:stä todella muodostuisi teknologisesti ja ekonomisesti validi ratkaisu kivihiilen käytölle, olisi kaikki mainiosti, vaikka hinta onkin kova. Mutta tosielämässä kyseessä on eräänlainen vihreä pyrrhoksen voitto: omat paikalliset tavoitteet ja ideaalit täyttyvät varsin hyvin, mutta samalla tämä vaikeuttaa muun Suomen ja muun maailman vastaavien tavoitteiden saavuttamista. Koska päästöt eivät ole paikallisia, tekee tämä seikka kehitysohjelmasta pääsääntöisesti negatiivisen, ennen kaikkea verrattuna ydinkaukolämpöön. Tässä yhteenveto sen hyvistä ja huonoista puolista:
Ohjelman hyvät puolet:
1. Tavoitteet ja skaala ovat pitkällä tähtäimellä. On positiivinen yllätys, ettei Helenin aikajänne loppunut vuoteen 2020, vaan uskallettiin ajatella rohkeasti tätä pidemmälle ja tehdä konkreettisia ehdotuksia hyvinkin pitkän tähtäimen investoinneista.
2. Uusiutuvat otetaan tosissaan merkittävällä tasolla. Tämä kehitysohjelma merkitsee mullistusta bioenergian käytölle Suomessa. Vitsi on hypännyt marginaalista suuren volyymin todellisuudeksi.
3. Biokaasu. Mikäli biokaasun tuottaminen on todella teknisesti ja taloudellisesti mahdollista suuressa mittakaavassa, avaa tämä huikeita näkymiä koko maan energiaratkaisuille. Olisiko mahdollista rakentaa biokaasuputki välille Turku-Tampere-Jyväskylä-Oulu ja sen varrelle kaasutuslaitoksia? Tämä voisi ratkaista osan bioenergian infrastruktuuriin ja kuljetukseen liittyvistä ongelmista, kustannuksista ja päästöistä.
Ohjelman huonot puolet:
1. CCS-teknologiaan luottaminen. Käytännössä koko ohjelma (ja valtaosan siitä koituvista päästövähennyksistä) perustuu teknologiaan, joka on vielä hyvin nuorta ja johon liittyviä teknisiä ja taloudellisia ongelmia ei ole vielä läheskään kyetty ratkaisemaan. Kalleutensa lisäksi CCS perustuu sekin (pl. jossain määrin CO2:n kiinteät talteenottomuodot) niukkoihin resursseihin, koska maapallolla on vain rajattu määrä paikkoja, joihin hiilidioksidia voidaan ottaa talteen. Lisäksi näiden paikkojen vuodot jne. ovat ongelmana. Voidaan siis sanoa, että vaikka osa tekniikkaan liittyvistä ongelmista saataisiin ratkaistuksi, on kyse aina jossain määrin päästöjen ulkoistamisesta.
2. Bioenergian käyttö väärässä paikassa. Vaikka Suomessa on valtavia määriä puuta, on se rajallinen luonnonvara. Osa puusta on tiettömissä erämaissa, osa suojellussa metsässä ja osaa omistaja ei esim. tunnesyistä yksinkertaisesti halua myydä. Koska metsäteollisuus tarvitsee koko ajan vähemmän puuta, kyetään merkittävä osa maamme (lämpö)energian tarpeesta tyydyttämään puubiolla. Mutta ei läheskään kaikkea. Tämän vuoksi tämä rajallinen luonnonvara tulisi käyttää siellä, missä se a) korvaa saastuttavimman energianlähteen, b) on logistisesti järkevintä (ts. ”lähipuuta”) ja c) jossa ei ole mahdollista korvata sitä vähäpäästöisellä kaukolämmöllä (ydinvoimalla tuotetulla). Ks. myös Oden ajatukset tähän liittyen: 1 2 3
3. Hinta. On selvää, että päästövähennykset tulevat maksamaan suuria summia. Mutta kolme miljardia lisättynä kaukolämmön hinnannousulla on niin iso paukku, että se alkaa jo tuntua mm. Helsingin kyvyssä pitää yllä hyvinvointipalveluita.
Tässä lyhyesti oma kantani esitettyyn ohjelmaan. Asia on tuore, joten on mahdollista, että se kokee vielä suuriakin muutoksia hallintoelimissä. Näyttää kuitenkin siltä, että Helsinki on valinnut bioenergian ja hiilen talteenoton pitkän ja kalliin tien päästövähennyksissään. Hiili tulee siis palamaan kaupunkimme voimalaitoksissa hamaan tulevaisuuteen. Seuraavassa merkinnässäni tulen tarkastelemaan tämän ohjelman oikeastaan ainoaa realistista vaihtoehtoa, ydinkaukolämpöä, joka on nähdäkseni monin verroin parempi tapa ratkaista tarvittavat päästövähennykset halvemmalla ja ekologisemmin.
Ilmaston muuttajat - HEVIn ilmastotyöryhmä 
Loviisan ydinkaukolämmöstä on teetetty useampi konsulttiselvitys vuosien mittaan, viimeksi tänä vuonna. Niiden perusteella Helenin kanta on kielteinen.
– Ensinnäkään lämpö ei ole ilmaista. Jos uudesta ydinvoimalasta otettaisiin myös kaukolämpökelpoista lämpöä talteen, voimalan sähköteho vähenisi jonkin verran. Jos halutaan lämpöä 900 MW teholla, sähkön määrä vähenee noin 250 MW. Tämäkin on konsulttien mukaan optimistinen oletus.
– Kaukolämpöputki kaikkine vaadittavine infroineen maksaisi noin 2 mrd euroa. Putken korkea hinta viittaa myös siihen, että rakentaminen vie paljon energiaa (fossiilisia polttoaineita). Koko elinkaaren päästöt pitäisi huomioida päästölaskennassa.
– Ydinvoimalakin voidaan joutus ajamaan alas äkillisten häiriöiden takia silloin tällöin. Helsingissä on oltava korvaavaa kapasiteettia koko lämmöntarpeen verran, muuten tulee kylmä. Täällä pitäisi pitää voimaloita valmiustilassa, mikä maksaa. On myös huoltovarmuuden takia kyseenalaista, että Helsingin koko lämmöntarve olisi yhden putken varassa.
– Lämmin vesi siirtyisi Helsinkiin hitaasti, noin kahden tunnin viiveellä. Sään muuttuessa nopeasti lämmön siirto ei ehdi reagoida tarpeeksi nopeasti, vaan näihinkin tilanteisiin tarvitaan varalla olevaa kapasiteettia Helsingissä. Ylipäätään lämmöntuotannon säätö on hoidettava Helsingin päässä siirron hitauden vuoksi.
– Myöskään Helenin talouden kannalta ei olisi kovin hyvä ratkaisu jättäytyä varatehon tuottajaksi Fortumin omistaman ydinvoimalan kylkeen.
Olen joskus ehdottanut, että jos välttämättä halutaan muuttaa 250 MW sähkötehoa lämmöksi, se on halvempaa tehdä paikallisella lämpöpumpulla kuin rakentamalla 2 mrd maksava siirtoputki. Sähkölämmityksen sijaan Helsingin Energian tulevaisuussuunnitelmissa haetaan kuitenkin muita vaihtoehtoja.
On toki vahinko, että ydinvoimalan lauhdelämpö menee hukkaan. Eikö siihen voimalan kylkeen voisi vaikka rakentaa kasvihuoneita sen sijaan, että halutaan siirtää lämpöä pitkän matkan päähän? Niille tavallisen ydinvoimalan jätelämpönä tuottama 50 ’C lämpötilakin riittäisi hyvin, toisin kuin kaukolämpöverkkoon.
By: Piia J. Häkkinen on 17 tammikuun, 2010
at 13:53
Puutun myös näihin asioihin seuraavassa kirjoituksessani, mutta tässä jo pikaisia vastauksia Piian hyviin kysymyksiin:
Piia:
– Ensinnäkään lämpö ei ole ilmaista. Jos uudesta ydinvoimalasta otettaisiin myös kaukolämpökelpoista lämpöä talteen, voimalan sähköteho vähenisi jonkin verran. Jos halutaan lämpöä 900 MW teholla, sähkön määrä vähenee noin 250 MW. Tämäkin on konsulttien mukaan optimistinen oletus.
Jukka:
Niin, Helen joutuu toki sijoittamaan Loviisa 3:een tuon 250MW:n verran. Tällä se saisi kesällä tuon verran sähköä ja talvella tarvitsemansa määrän lämpöä. Mun käsittääkseni sähkön ja lämmön suhdetta voidaan tosiaan säätää lineaarisesti (eli 125MW sähköä, 450MW lämpöä jne.), mutta tämä säätö ei ole hirveän nopeata ja äkillisiin tilanteisiin joustavaa.
Piia:
– Kaukolämpöputki kaikkine vaadittavine infroineen maksaisi noin 2 mrd euroa. Putken korkea hinta viittaa myös siihen, että rakentaminen vie paljon energiaa (fossiilisia polttoaineita). Koko elinkaaren päästöt pitäisi huomioida päästölaskennassa.
Jukka:
Kaukolämpöputki JA tarvittava osuus ydinvoimalassa maksaisivat sen 2mrd euroa. Tuossa elinkaarilaskennassa olet täysin oikeassa ja tämä on yleinen tapa viilata linssiin. Todellisuudessa putken rakentamisen päästöt pitäisi tietenkin laskea mukaan. Mutta on vaikea uskoa, että nämä päästöt olisivat lähelläkään sitä päästömäärää, mikä tulee puubion infran rakentamisesta, puhumattakaan ”juoksevista päästöistä”, jotka syntyvät, kun puu kaadetaan ja kuljetetaan polttolaitokselle. Itse haluaisin kovasti nähdä tarkkoja lukuja sekä ydinkaukolämmön putken että puubion osalta näistä ”piilevistä päästöistä”.
Piia:
– Ydinvoimalakin voidaan joutus ajamaan alas äkillisten häiriöiden takia silloin tällöin. Helsingissä on oltava korvaavaa kapasiteettia koko lämmöntarpeen verran, muuten tulee kylmä. Täällä pitäisi pitää voimaloita valmiustilassa, mikä maksaa. On myös huoltovarmuuden takia kyseenalaista, että Helsingin koko lämmöntarve olisi yhden putken varassa.
Jukka:
Tämä on totta ja eittämättä ydinkaukolämmön huonoin puoli. Olisi kuitenkin virhe korostaa tätä ongelmaa liiaksi. Ensinnäkin Helsingissä on näitä varalämpövoimaloita (Hanasaari, Salmisaari ja Vuosaari), joita voidaan pitää reservissä. Kallista se toki on. Mutta nämä kulut vissiin kuuluvat tuohon 2mrd euron lukemaan. Toisaalta mikäli putki on rakennettu, voidaan sen varrelle tulevaisuudessa rakennettaviin voimalaitoksiin asentaa kaukolämpöoptio.
Piia:
– Lämmin vesi siirtyisi Helsinkiin hitaasti, noin kahden tunnin viiveellä. Sään muuttuessa nopeasti lämmön siirto ei ehdi reagoida tarpeeksi nopeasti, vaan näihinkin tilanteisiin tarvitaan varalla olevaa kapasiteettia Helsingissä. Ylipäätään lämmöntuotannon säätö on hoidettava Helsingin päässä siirron hitauden vuoksi.
Jukka:
Jeps. Liittyy tuohon aikaisempaan. Toisin sanoen täällä päässä pitäisi vieläkin olla yksi voimala, joka tuottaa talvisaikaan pieniä määriä kaukolämpöä tällaisissa tilanteissa. Ja tuo matkan aiheuttama viive ei ole ainoa syy tähän, käsittääkseni myös sähkön ja lämmön suhteen säätäminen vie oman aikansa. Tätä toki varmaan voidaan minimoida nykyaikaisella säämallinnuksella. Muutenkin kulutuksen ennustamisessa ollaan mun käsittääkseni jo aikamoisen hyviä.
Piia:
– Myöskään Helenin talouden kannalta ei olisi kovin hyvä ratkaisu jättäytyä varatehon tuottajaksi Fortumin omistaman ydinvoimalan kylkeen.
Jukka:
Niin, se maksaa 2mrd euroa. 2010-luku tulisi olemaan Helenille taloudellisesti hyvin vaikea, mikäli se valitsisi ydinkaukolämmön. Mutta toisaalta 2020-luvulla talous alkaisi voida jo paremmin ja nousta kohti hyvää tulosta. Ydinkaukolämmöllä saataisiin lähes yhtä suuret päästövähennykset kuin puubiolla ja CCS:llä, mutta se maksaisi 33% vähemmän, ja siinä ei tarvitsisi luottaa tulevaisuuden ihmetekniikkaan. Lisäksi sen jäljiltä kumulatiiviset päästöt olisivat vuonna 2030 paljon pienemmät kuin nykyisen ohjelman kohdalla.
Piia:
Olen joskus ehdottanut, että jos välttämättä halutaan muuttaa 250 MW sähkötehoa lämmöksi, se on halvempaa tehdä paikallisella lämpöpumpulla kuin rakentamalla 2 mrd maksava siirtoputki. Sähkölämmityksen sijaan Helsingin Energian tulevaisuussuunnitelmissa haetaan kuitenkin muita vaihtoehtoja.
Jukka:
Jos merilämpöpumpulla saadaan 250MW:lla lämpöä hyötysuhteella 1:3, niin tämä on totta kai erinomainen tapa tuottaa Helsingin lämmitys! Itse kannattaisin tätä ehdottomasti. Mutta jostain syystä tämä ei ole saanut yhdenkään suuren tahon huomiota, eikä sitä ole tutkittu. Näin ollen se ei tällä hetkellä ole validi vaihtoehto. Tämä on todella sääli. Kyseessä olisi kaikin tavoin hieno vihreä ratkaisu, mikäli se olisi teknisesti toteutettavissa näin suuressa mittakaavassa. Miksi asiasta on oltu niin hiljaa?
Yleisesti sanoisin, että jos meillä on huono vaihtoehto A (kehitysohjelma) tätä parempi vaihtoehto B (ydinkaukolämpö) ja paras vaihtoehto C (merilämpöpumppu), ei C:n puolesta puhuminen ole mitenkään validi argumentti puolustaa A:ta suhteessa B:hen.
Piia:
On toki vahinko, että ydinvoimalan lauhdelämpö menee hukkaan. Eikö siihen voimalan kylkeen voisi vaikka rakentaa kasvihuoneita sen sijaan, että halutaan siirtää lämpöä pitkän matkan päähän? Niille tavallisen ydinvoimalan jätelämpönä tuottama 50 ‘C lämpötilakin riittäisi hyvin, toisin kuin kaukolämpöverkkoon.
Jukka:
Niin, joka tapauksessa ydinvoimaloiden hukkalämpö pitäisi ottaa jollain tavoin hyötykäyttöön. Muistelisin Oden joskus puhuneen tästä aiheesta. Saatan olla tämän muistikuvan kanssa ihan pihalla, mutta olen saanut sen kuvan, ettei kasvihuonekäyttö ole poliittisesti mahdollista RKP:n vastustuksen vuoksi: se veisi Närpiön tuottajilta mahdollisuudet kotimaan markkinoilla.
By: Jukka Jonninen on 17 tammikuun, 2010
at 16:41
Lisäisin yhden olennaisen argumentin ydinkaukolämpöä vastaan. Jos olemassa olevilta yhteistuotantolaitoksilta viedään niiden kaukolämpökuorma ne eivät enää tuota sähköä. Tämä on varmasti laskettu mukaan PwC:n selvityksissä, jotka puolsivat Helenin mallia. Heleniltä jäisi merkittävä osa sähköntuotannon tuloista saamatta, jos yhteistuotanto loppuisi Helsingissä.
Pois jäävä yhteistuotantosähkö pitää kuitenkin tuottaa jossain ja se tuottaa päästöjä. Kun otetaan huomioon Vuosaaren voimalaitoksen hyvä rakennusaste ja maakaasu polttoaineena, voidaan laskea ydinkaukolämmön jopa lisäävän pohjoismaisia päästöjä. Tällainen laskenta sisältää sen oletuksen, että pohjoismaisten sähkömarkkinoiden rajatuotantomuoto on hiililauhde, kuten se tähän asti valtaosan ajasta on ollut.
Taserajausta muuttamalla tuloksen voi talouden ja/tai päästöjen kannalta saada käännettyä reilusti kumman vain vaihtoehdon hyväksi.
By: Lauri Hiekkanen on 19 tammikuun, 2010
at 16:46
Kirjoitan kohta tästä lisää, mutta nopea vastaus Laurille jo nyt. Tuo on merkittävä huomio – yhteistuotantolaitosten sähköntuotantokin siis vähenisi dramaattisesti, samassa suhteessa lämmöntuotannon kanssa. Kokonaisuudessaan sähköntuotanto ei kuitenkaan välttämättä alentuisi (vähän riippuen mallista), koska Helenin osuus ydinvoimalasta kompensoisi/korvaisi omissa laitoksissa menetetyn sähköntuotannon.
Skenaario, jossa ydinkaukolämpö lisäisi pohjoismaisia päästöjä on mun nähdäkseni aika kaukaa haettu. Ei vähiten sen vuoksi, että kaikissa malleissa Vuosaareen jää merkittävästi maakaasua käyttävää sähköntuotantoa. Pois putoaa kaikki hiilivoima ja 10%-40% maakaasuvoimasta. Sen sijaan bioskenaarion osalta tällainen seuraus on hyvin realistinen, sillä siinä Helsinki imuroisi puubioa muilta pohjoismaisilta kaupungeilta ja pienkäyttäjiltä. Tavaraa ei riitä kaikille ja muualla vaihtoehtona on fossiiliset tai pitäytyminen turpeessa.
Mihin muuten perustat sen, että PwC:n selvitys puolsi ”Helenin mallia”? Helenin ohjelmassa esitettyä mallia ei käsittääkseni ole suoraan verrattu muihin malleihin missään konsulttiselvityksessä. PwC:n tarkkoja laskuja ehdotetusta mallista en ole nähnyt. Mutta olennaiset luvuthan ovat itse ohjelmassa.
By: Jukka Jonninen on 24 tammikuun, 2010
at 14:38
[…] kirjoituksella, jossa teen yhteenvedon vastauksistani esitettyihin kysymyksiin. Niitä on tullut jo edelliseen merkintäänkin. Kannattaa […]
By: Helenin kehitysohjelma 2/2: Vihreä ydinkaukolämpö « Ilmaston muuttajat – HEVIn ilmastotyöryhmä on 24 tammikuun, 2010
at 17:24
Omat kommentit, ei missään järjestyksessä:
– Ajatus että kaukolämpö kallistuisi niin paljon että jo verkkoon liittyneet taloudet (a) investoivat sähkölämmittimiin, (b) käyttävät niitä, ja (c) vielä pahimpina lämmityspiikkeinä kun sähkö on kalleimmillaan, ei ole uskottava.
– Sitäpaitsi jos sähkö olisi niin kovin halpaa verrattuna kaukolämpöön (miksi?) niin HELEN voi ajaa vaikka lämmittää kaukolämpöverkkoa ostamalla sähköä markkinoilta, tarvittaessa lämpöpumpuilla tehostaen.
– CCC kuulostaa epäilyttävältä, olen antanut itselleni kertoa ettei tule olemaan kannattavaa, mutta ei minulla ole tähän kompetenssia mitään sanoa. Ja aikaa tekniikalla on toki kehittyä.
– Avomerituulivoiman hinnasta on myös aika vaikea sanoa vielä mitään, kasvu alalla on hurjaa ja teknlogia kehittyy. Kts. esim. http://www.eurotrib.com/story/2010/1/18/74048/4341 Voisi kuvitella halpenevan.
– Perustuuko ennuste tappioista siihen että jostain syystä kenenkään kilpailijan kustannukset ei nouse vaikka päästöjä lasketaan, eli sähkön hinta ei nouse ylipäänsä? Sähkön hinta nousee jo ihan siksi että Eurooppalaiset markkinat integroituvat.
– Viimeisimpänä muttei vähäisempän, se puun kuljettaminen… Olen varmaan jotenkin ignorantti, mutta miten tästä on saatu tällainen ongelma? Joo, rekkaralli ei ole millään muotoa järkevää, mutta onhan nyt isojen massojen kuljetukseen laivoja ja juniakin olemassa. Vuosaaressa on sekä satama että tavararata. Muihin voimaloihin pääsee laivalla, ja kummankin viertä menee muuten myös periaatteessa tavarajunakelpoiset kiskot jotka on öisin tyhjäkäytöllä (metro)… Välivarastointiin löytynee tilaa vaikka Sipoon suunnalta.
By: tpyyluoma on 25 tammikuun, 2010
at 00:49
Muutama kommentti Pyyluoman viestiin:
”- Perustuuko ennuste tappioista siihen että jostain syystä kenenkään kilpailijan kustannukset ei nouse vaikka päästöjä lasketaan, eli sähkön hinta ei nouse ylipäänsä? Sähkön hinta nousee jo ihan siksi että Eurooppalaiset markkinat integroituvat.”
Olisi tosiaan mukava tietää kaikki kehitysohjelman taustalla olevat muuttujat. Kuten tuossakin jo toin esille, vaikuttaa päästökiintiön hinta todella paljon vaihtoehtoiskustannuksiin. Olen samaa mieltä, että sähkön hinta nousee joka tapauksessa. Mutta se ei taas vaikuta niinkään vaihtoehtoiskustannuksiin, vaan absoluuttiseen tulokseen. Kehitysohjelman mukaisten toimien jälkeenhän sähköntuotannon määrä ei merkittävästi muutu, ei myöskään tuotannon säädettävyys (ydinkaukolämpö-optiossa tämä on suurempi juttu).
”- Viimeisimpänä muttei vähäisempän, se puun kuljettaminen… Olen varmaan jotenkin ignorantti, mutta miten tästä on saatu tällainen ongelma? Joo, rekkaralli ei ole millään muotoa järkevää, mutta onhan nyt isojen massojen kuljetukseen laivoja ja juniakin olemassa. Vuosaaressa on sekä satama että tavararata. Muihin voimaloihin pääsee laivalla, ja kummankin viertä menee muuten myös periaatteessa tavarajunakelpoiset kiskot jotka on öisin tyhjäkäytöllä (metro)… Välivarastointiin löytynee tilaa vaikka Sipoon suunnalta.”
Niin, Saimaaltakin päässee suoraan vesiteitse Vuosaaren satamaan(?). Musta tämä Helenin ohjelma diilaa pelätyn rekkarallin yllättävän hyvin, se on ohjelman hyviä puolia. Varsinkin puukaasu on hyvin potentiaalinen innovaatio näiden kuljetusten haittapuolien minimoimisessa. Mutta kuitenkin se biomassa tulee kärrätä jollain metsästä suuren avoveden ääreen ja käytännössä etäisyyksien tullee olla aika pitkiä, jotta siirto rekasta laivaan olisi ekonomisesti järkevää.
By: Jukka Jonninen on 25 tammikuun, 2010
at 18:28
Saimaalta pääsee tietenkin Saimaan kanavan (Viipuri) kautta Suomenlahteen 🙂
Jos nyt ollaan pellepeloton osastolla, niin puun roudaus saattaisi tehdä Kymen kanavan tarpeettomaksi.
By: tpyyluoma on 26 tammikuun, 2010
at 09:53
Siis kanavan kannatattavaksi eikä tarpeettomaksi… Freudilainen, se on taidettu poistaa jo kaavoistakin, joku paikallinen sisävesiliikenneporukka sitä edelleen ajaa.
By: tpyyluoma on 26 tammikuun, 2010
at 10:02