Kirjoittanut Jukka Jonninen | tammikuu 24, 2010

Helenin kehitysohjelma 2/2: Vihreä ydinkaukolämpö

Tämä on jälkimmäinen puolisko kirjoitussarjasta, joka tarkastelee Helsingin Energian kehitysohjelmaa. Ensimmäinen osa keskittyy ohjelman kriittiseen kommentointiin. Toisessa osassa ohjelmaa verrataan sen ainoaan realistiseen ilmastonmuutoksen realiteetit huomioon ottavaan vaihtoehtoon: ydinkaukolämpöön. Kirjoitussarja ei vastaa Helsingin vihreiden tai Hevin ilmastotyöryhmän enemmistön mielipiteitä, vaan on allekirjoittaneen henkilökohtainen näkemys siitä, miten Helsingin energiantuotanto tulisi järjestää.

Oman kantani voi yleisesti tiivistää Osmo Soininvaaran lausumaan: ”Minä en halua vähentää itsetarkoituksellisesti Helsingin päästöjä vaan globaaleja päästöjä. Tässä minulla on ainakin lievä erimielisyys Helsingin vihreän valtuustoryhmän kanssa, joka on ollut tekemässä linjanvetoja, jotka toteutuessaan lisäisivät globaaleja päästöjä, jotta Helsingin omat päästöt vähenisivät.”

Ydinkaukolämpö on mielestäni ollut potentiaalinen vaihtoehto pääkaupunkiseudun lämmityksessä jo pitkään. Olin kallistunut tälle kannalle jo ennen syksyn 2008 kunnallisvaaleja. Niiden alla kirjoitin aiheesta blogimerkinnän, joka taustoittaa aihetta hyvin. Siihen kannattaa tutustua ennen tämän kirjoituksen lukemista. Viimeisen vuoden aikana myös kantani ydinvoimaan energiamuotona on muuttunut huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Muutoksen taustalla on paitsi tutustuminen uusiutuvien energiamuotojen lähiaikojen teoreettiseen potentiaaliin ja huoli ilmastonmuutoksesta aikamme suurimpana uhkana, myös tutustuminen neljännen sukupolven ydinreaktoritekniikkaan. Siitä voi muodostua olennainen osa ilmastonmuutoksen torjuntaa.

On kuitenkin tärkeätä ymmärtää, ettei kysymys ydinkaukolämmöstä Helsingin lämmittämisessä ole suorassa yhteydessä kysymykseen ydinenergiasta hyvänä tai huonona energiamuotona. Ehkä tärkein peruste tulevan Loviisan 3 – reaktorin tuottaman ydinkaukolämmön käyttämiselle on, ettei sitä varten pidä tuottaa juurikaan (ydinvoimalan sähköntuotanto pienenee hieman) lisää energiaa, eikä rakentaa yhtään lisää ydinvoimaa, louhia tai rikastaa uraania. Tuo energia tuotetaan joka tapauksessa, se on ydinsähkön sivutuote, joka on nykyisin roskaenergiaa, joka ohjataan mereen (mistä koituu jonkin verran ympäristölle haitallisia ilmiöitä lämpimän veden sekoittaessa paikallista ekosysteemiä). Ydinkaukolämpö onkin ennen kaikkea tuotetun energian tehokkaampaa ja ekologisempaa käyttöä.

Kaukolämpömodifikaation syyt ja seuraukset

Fortum on ilmoittanut tekevänsä tulevaan (oletan hallituksen antavan luvan Loviisa 3:n rakentamiselle) ydinvoimalaansa kaukolämpömodifikaation – 100 miljoonan euron investointi – riippumatta siitä, mitä mieltä Helsingin, Vantaan ja Espoon päättäjät tällä hetkellä ydinkaukolämmöstä ovat. Tämän päätöksen voi lukea kahdella tavalla. Kyyninen sanoisi, että päätöksellä pedataan varmistusta sille, että Fortumille todella myönnetään rakennuslupa. Tosin tässä tulee muistaa, että sinivihreän hallituksen puolueet ovat ydinkaukolämpöä vastaan (kokoomus Helenin etuja puolustaakseen, keskusta bioenergiaa ajaessaan ja vihreät koska kyseessä on ydinvoima). Jos kyynisyyttä vie vielä askeleen pidemmälle, voisi ajatella, että tuon modifikaation olemassaolo on niin kiusallista ainakin kokoomukselle ja vihreille, että se on pikemminkin peruste päättää kulisseissa sille, ettei voimalaa rakenneta. Tästä vielä lisää myöhemmin.

Toinen lukutapa Fortumin päätökselle on, että he pitävät ydinkaukolämpöä täysin ylivoimaisena tapana tuottaa pääkaupunkiseudun kaukolämpö. Näin ollen he voivat riskeerata 100 miljoonaa osakkeenomistajiensa rahoja tietäessään, että putki rakennetaan joka tapauksessa, kun Helsinkiin tulee järkevämmät päättäjät ja kun bioenergian ongelmat tulevat esille kysynnän kasvaessa. Itse uskon investoinnissa olevan kyse jonkin verran kummastakin yo. seikasta. Varmasti se on tapa kerätä voimalalle poliittis-taloudellista uskottavuutta, mutta samalla uskon Fortumin myös rehellisesti pitävän modifikaatiota kannattavana pitkän aikavälin sijoituksena. Samalla se on siis myös tapa pitää Helsingin päättäjiä – varsinkin kokoomusta ja vihreitä – ympäristökysymyksissä ikään kuin löysässä hirressä. Kun voimala ja modifikaatio rakennetaan, Helsingillä on tästä ikuisuuteen optio pudottaa energiantuotannon päästönsä 80% yhdellä poliittisella päätöksellä. On helppo nähdä tämän kysymyksen kummittelevan jokaisten tulevien kunnallisvaalien alla debatissa. Jos ja kun päästöoikeuksien hinta nousee ja tätä myötä bioenergian kysyntä kasvaa muualla Suomessa nostaen sen hintaa, tulee ydinkaukolämmöstä jossain vaiheessa selkeästi halvin vaihtoehto pääkaupunkiseudulle.

Vastaansanomattomat faktat

Ydinkaukolämmön taloudellisia ja teknisiä ominaisuuksia tutkivan on hyvä aloittaa tutustuminen Pöyryn vastikään julkaisemasta selvityksestä, jossa verrataan Helenin nykyistä fossiili-skenaariota biopolttoaine-skenaarioon ja kahteen ydinkaukolämpö-skenaarioon (1000MW ja 1500MW kaukolämpövaihtoehtoon). Kyseessä on ainoa julkinen konsulttityö, jossa verrataan erilaisten skenaarioiden taloudellisia vaikutuksia. Konsulttityöt vetävät aina hieman kotiin päin. Helen on teettänyt omia selvityksiään PriceWatersCoopersilla, mutta nämä ovat salaisia (ehkä jopa sen vuoksi, ettei tulokset täysin tyydytä Heleniä?) ja näin ollen Pöyryn selvitys on paras ja luotettavin lähde asiaa selvitettäessä. Luotettavin siksi, että se on ainoa, jonka premissejä ja laskelmia voidaan kritisoida. Helenin teettämien selvitysten arvo on nolla niin kauan kuin ne pidetään vain pienen piirin ilona, lämmikkeenä ja uskon vahvistuksena, eikä niitä voi arvioida kriittisesti. Pöyryn arvion on luonnollisesti oltava PWC:n arviota perustellumpi, koska se joutuu pakostikin Helenin asiantuntijoiden tiukkaan syyniin eikä näin ollen voi olla liian propagandistinen.

Pähkinänkuoressa ydinkaukolämpövaihtoehdossa Helen ostaa mankala-periaatteella (omistaja saa energiaa omakustannushintaan) osan Loviisa 3 – reaktorista. Käytännössä tämä tarkoittaa 40%-50% koko voimalasta ydinkaukolämmön ja fossiilisten voimaloiden tuottaman sähkön korvaamisen sitoessa 730MW-910MW voimalan sähkötehosta (Pöyry, s.27). Helenin nykyiset voimalat jäisivät varavoimalähteiksi ydinvoimalan mahdollisen vian varalle. Lisäksi tulisi rakentaa noin 100km pituinen kaukolämpöputki Loviisasta Helsinkiin. Tämä maksaisi 900Me-1300Me riippuen kaukolämmön määrästä (s.17). Ydinkaukolämmön investoinnit olisivat 2010-luvulla hyvin suuret, noin 2150Me (s.22). Mutta tämän jälkeen investointeja tarvittaisiin enää 600Me lisää vuoteen 2080 mennessä. Bioenergian osalta vastaavat luvut ovat 800Me ja 2800Me ja fossiilisten 700Me ja 2200Me. Lisäksi juoksevat kulut ovat ydinkaukolämmössä alhaisimmat. Pöyryn laskelmien mukaan 1500MW ydinkaukolämpö-skenaario säästäisi Helsingille 4760Me vuoteen 2080 mennessä (s.23) verrattuna nykyiseen fossiili-skenaarioon. 1000MW ydinkaukolämpö säästäisi 3300Me ja bioenergia-skenaario 1335Me. Halpuutensa lisäksi ydinkaukolämpö olisi ekologisuudessa suvereeni. 1500MW skenaario vähentäisi pääkaupunkiseudun CO2e-päästöjä 75% bioenergia-skenaarion jäädessä 37%:ään (s.5).

Luvut ovat vastaansanomattomia. Ydinkaukolämmöllä on siis tutkitusti kolme jättimäistä etua puolellaan:
1. Se on pitkällä tähtäimellä (2080 mennessä) ylivoimaisesti kustannustehokkain.
2. Se vähentää päästöjä jopa kaksi kertaa enemmän kuin bioenergia-skenaario.
3. Sen käyttö ei kuluta juuri yhtään primaarienergialähteitä toisin kuin bioenergia.

Ydinkaukolämmön vastainen epäpyhä allianssi

Jos ydinkaukolämpö on tällainen jeesus-energiamuoto, miksi fiksut, hyvää tarkoittavat ja aidosti luonnon hyvinvoinnista välittävät ja ilmastonmuutoksen tosissaan ottavat (ainakin vihreissä) ihmiset vihreissä ja kokoomuksessa vastustavat sitä? Itse uskon kokoomuslaisten vastustavan ydinkaukolämpöä ennen kaikkea siksi, että he ovat vieläkin kieltämisvaiheessa suhteessa ilmastonmuutokseen. Ydinkaukolämpöön sitoutuminen merkitsee lyhyellä tähtäimellä suuria investointeja ja samalla se rapauttaa Helsingin energian asemaa ja taloutta tämän joutuessa käytännössä luopumaan nykyisistä fossiilisista voimaloista ja alaskirjaamaan näiden arvon taseessaan. He laskevat, ettei ilmastonmuutokselle tosiasiassa täydy tehdä mitään tai sitten sen ratkaisee jokin uusi teknologia. Nyt siis tulee investoida mahdollisimman vähän ja vain näytellä, että asialle tehtäisiin jotain. Se osa kokkareista joka asialle oikeasta ja aidosti haluaa jotain tehdä, saadaan maaniteltua mukaan päällisin puolin järkevän kuuloisilla teknisillä argumenteilla mm. bioenergian päästövaikutuksista ja ydinkaukolämmön teknisistä vaikeuksista. Tämä ei ole vaikeata, kun vihreätkin ovat tätä vastaan. Kokoomuksen ja vihreiden välille onkin muodostunut mielenkiintoinen ”epäpyhä allianssi” yhteistä vihollista vastaan, vihollista, jota vastustetaan lähes vastakkaisista syistä.

Vihreiden osalla kyse on taas ennen kaikkea siitä, että ettei toisaalta voida antaa yhtään siimaa ideologiselle viholliselle, ydinvoimalle, ja ettei toisaalta voida poliittisesti uskottavalla tavalla tarkastella bioenergian potentiaalia yhtään kriittisesti. Tosin vihreidenkin sisällä on ydinkaukolämpöä kannattavia tahoja, muttei kovinkaan korkeissa asemissa. Toisaalta nämä ovat myös huomattavan hiljaa. Tämä olisi pidemmän kirjoituksen paikka, mutta vihreiden ydinvoimakannoissa saattaa olla muutoksen tuulia, onhan merkittäviä vihreitä vaikuttajia siirtynyt kannattamaan ydinvoimaa mm. Isossa-Britanniassa ja onhan tutkimusten mukaan 28% Suomen vihreiden kannattajista ydinvoimamyönteisiä. Yhtenä indikaationa äskettäin pidetyssä Tieteen ja teknologian vihreiden ”Voiko ydinvoima olla vihreätä” – keskustelutilaisuudessa valtaosa paikallaolijoista ja keskustelijoista suhtautui ydinvoimaan ainakin miedon positiivisesti ja kannatti lämpimästi vahvaa panostusta neljännen sukupolven ydinvoiman kehittämiseen.

Koska kirjoitus on paisumassa pituudeltaan tarpeettoman pitkäksi, lopetan tältä erää tähän. Mikäli asiasta nousee debattia, jatkan vielä kolmannella kirjoituksella, jossa teen yhteenvedon vastauksistani esitettyihin kysymyksiin. Niitä on tullut jo edelliseen merkintäänkin. Kannattaa tsekata.

Päätän tämän kaksiosaisen kirjoitussarjan toteamalla ydinkaukolämmön olevan ylivoimainen tapa tuottaa Helsingin lämpöenergia, jonka tuotanto vastaa noin 50% kaupunkimme CO2e –päästöistä. Ennustan myös – ja tästä minua voi halutessaan tulevaisuudessa muistuttaa – että vuoteen 2025 mennessä on varmasti olemassa poliittinen päätös ydinkaukolämmön käytöstä, kenties jo putkikin valmiina ja Loviisasta tuleva vesi kiertämässä.

Edit. Asiaan liittyen käynnissä keskustelu Osmo Soininvaaran blogissa.

Mainokset

Responses

  1. JOS ydinvoima hyväksytään energiamuodoksi, paras tapa ydinlämmittää Helsinkiä ei ole pitkä putki Loviisasta, vaan muutama Secure-tyyppinen ydinreaktioon perustuva vedenkeitin keskellä Helsinkiä. Verrattuna ydinkaukolämpöön, tämä tuhlaa uraania, muitta aika vähän verrattuna niihin investointeihin, joita putki ja varavoima aiheuttavat. Kun tämä vaihtoehto otetaan huomioon, putki Loviisasta on huono vaihtoehto.

    • Osmo on periaatteessa oikeassa. En ota kantaa ydinvoimalan tyyppiin tai tarkkaan sijoittamiseen, mutta on selvää, että täydellisessä maailmassa olisi fiksumpaa rakentaa voimala ainakin lähemmäs Helsinkiä, kenties sitten myös kaksi pienempää pelkästään vedenkeittoon keskittyvää yksikköä.

      Mun nähdäkseni tässä Osmon kommentissa sorrutaan kuitenkin loogiseen päättelyvirheeseen. Tästä puhuin jo edellisen blogimerkintäni kommenteissa vastauksessa Piia Häkkiselle, joka mainosti merilämpöpumppuja ratkaisuna (teknologia, joka on nähdäkseni Loviisan ydinkaukolämpöä parempi mikäli vain on teknisesti mahdollinen). Vastasin Piialle:
      ”Yleisesti sanoisin, että jos meillä on huono vaihtoehto A (kehitysohjelma) tätä parempi vaihtoehto B (ydinkaukolämpö) ja paras vaihtoehto C (merilämpöpumppu), ei C:n puolesta puhuminen ole mitenkään validi argumentti puolustaa A:ta suhteessa B:hen.”

      Toisin sanoen se, ettei ydinkaukolämpö ole paras mahdollinen vaihtoehto Helsingin lämmöntuotannolle, ei tarkoita sitä, etteikö sitä pitäisi kannattaa mikäli se on paras kaikista realistisesti mahdollisista. Sen ajajana on kuitenkin yksi maamme suurimmista pörssiyhtiöistä ja suunnitelma on moneen kertaan tutkittu ja teknisesti mahdolliseksi havaittu. Secure-reaktoreilla ei ole mitään jakoa, koska niillä ei ole yhtään varteenotettavaa tahoa puolustajanaan.

      Politiikka ollessa mahdollisen taidetta, tulee pitäytyä mahdollisten vaihtoehtojen tarkastelussa. Tai sitten pyrkiä toimimaan uskottavasti uuden vaihtoehdon tekemiseksi mahdolliseksi.

  2. Pöyryn mukaan muuten sitten kaukolämmön kysyntä kasvaa… Miksi?

    Perusongelma on se että etupäässä lämmityskaudella sekä sähköä että lämpöä tuottavan yhteistuotannolle korvikkeena talvisin lämpöä ja kesäisin sähköä tuottava ydinvoimala on huono. Tuosta säästä se ei myöskään todellakaan laskea päästöjä 80%.

    Ja sitten on se hinta. HELENin mukaan kaksi miljardia, Pöyryn putki taas maksaa alle miljardin. Jos tämä menee niin kuin liikennetunneleissa, niin niiden hintaa ei tiedä kukaan oikeasti ennen kunnollisia tutkimuksia koska kalliorakentamisella ei ole kilohintaa, ja puoltajilla on tapana esittää hyvin optimistisia arvioita. Vrt. 100 miljoonan keskustatunneli ja 300 miljoonan Länsimetro.

    • Ehkä Pöyry laskee, että asukkaiden lukumäärän ja keskimääräisen asuinneliöluvun kasvu enemmän kuin kompensoi ekotehokkuudessa saadut edistysaskeleet?

      Tsekkaapa Pöyryn selvityksen sivu 16. Sen mukaan 1500MW optiossa Helsingin osuus ydinvoimasta tuottaisi talvellakin minimissään 500MW sähköä. Mikä onkaan nykyisten voimaloiden (niiden jotka tuo korvaisi) sähköntuotanto, kun kaikki mahdollinen on päällä? Uskon Pöyryn laskeneen Helsingin tarvitseman osuuden ydinsähköstä juuri sen mukaan, että se kykenee kompensoimaan täysimääräisesti talvella huippukulutuksen aikaisen sähköntuotannon. Vai olenko väärässä? Joka tapauksessa voidaan sitten – kohtalaisin perustein – sanoa, että tuo sähkö on taasen poissa jostain muualta Suomesta/Pohjoismaista ja korvautuu fossiilisilla. Käytännössä optimaalinen ratkaisu vaatii, että muualla Suomessa aletaan rakentaa paljon yhteistuotantoa puubiolla.

      Mistä päättelet Helenin laskevan putken maksavan kaksi miljardia? Itse en tällaista lukua ole nähnyt missään. Korkein näkemäni luku on yli 25% pienempi.

      • Suurin piirtein kaikissa muissa tähänastisissa tulevaisuusskenaarioissa kaukolämmön käyttö Helsingin seudulla ei ainakaan kasva. Kaavailtujen energiapihien talojen liittäminen kaukolämpöön ei vaan oikein kannata.

        HELENin kaukolämmön / sähköntuotantokapasiteetti Helsingissä on
        Vuosaari A+B, 612 MW / 631 MW
        Hanasaari B, 400 MW / 212 MW
        Salmisaari B, 320 MW / 150 MW
        Eli suurinpiirtein gigawatti sähkön tuotantoa huipussaan, esimerkiksi juuri nyt. Tuo käsittääkseni ylittää Helsingin sähkön tarpeen piikissäkin, eli HELEN tekee kivasti rahaa myymällä lämmityksen sivutuotteena syntynytttä sähköä silloin kun se kysyntä eli hinta on kovin. Sähkölämmittäjä lämmittää yhteistuotannolla.

        HELENin lausunnosta: ”Investointina kaukolämpöydinvoimalaitos on hakijankin mukaan suuruusluokaltaan 5-6 miljardia euroa, siihen kuuluva lämmönsiirtojärjestelmä noin 2 miljardia euroa, sekä pääkaupunkiseudulla tarvittava nopean varatehon lisäys ja verkostomuutokset noin 500 miljoonaa euroa.” http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginhallitus/Suomi/Esitys/2009/Halke_2009-06-08_Khs_23_El/11F9FC48-646F-4658-8596-FE5F16DDBF5A/Lausunto_Fortum_Oyjn_ja_Fortum_Power_and_Heat_Oyn_.html

        Ydinvoimassa on puolensa, jos investointikulut ja aikataulu pysyy kurissa (isompi riski varsinkin uudessa tekniikassa, vrt OL3), uraanin hinta ei karkaa (pienempi riski, mutta ei olematon) niin se tuottaa päästötöntä sähköä suht edullisesti. Tässä voimala + putki yhdistelmässä on vaan se ongelma että on iso riski että se on kaikkea muuta kuin edullinen.

        Noin ylipäänsä, minusta lämmöntuotannon ratkominen erillisongelmana on perse edellä puuhun menemistä. Kaukolämmön kysyntä todennäköisesti laskee hiljalleen, lämpöä voi vaikka varastoida (ihan olemassaolevaa tekniikka, muistaakseni esimerkiksi Kemissä on kaukolämpövarasto kalliossa), hukkalämmön talteenotossa on potentaliaa (esim. kaukokylmän asiakkaat kuten konesalit, miksei periaatteessa taloistakin), ylijäämäsähköllä jota voi hyvinkin syntyä tuulivoimaloista tai ydinvoimaloistakin (ei jousta kysynnän suhteen) voi ajaa lämpöpumppuja…

  3. Meren rannalle rakennettava ydinvoimala ei merenpinnan potentiaalisesta noususta johtuvan epävarmuuden takia ole lähtökohtaisesti mikään varma investointi. Yksittäisen laitoksen vikaantuminen ei olisi kaukolämmön saannillemme ainut ongelma: Ei tarvitse olla kummoinenkaan visionääri yhdistääkseen vaikkapa nykyinen kärhämä Iranin ydinohjelmasta ja siihen liittyvä pyrkimys rajoittaa ydinaseiden leviämistä uusiin valtioihin ja tulevat entistä voimakkaammat rajoitukset ydinteknologian ja vaikkapa ydinvoimaloiden polttoaineen kansainvälisissä liikkeissä.

    Helsingin alueelle rakennettavat voimalat kuulostavat näin insinöörikorvaan aika riskialttiilta: Jo pieni kiinteistöjen hinnannotkahdus johtuen turvallisuuslaskelmien viimeisten desimaalien heilahduksesta söisi aikamoisen setelipaalin (enkä usko vastaaviin heilahduksiin ylöspäin…) Ja tässä harkinnassani en vielä edes käsitellyt prototyyppivoimaloiden teknisiä ja taloudellisia riskejä.

    Suoraan sanottuna meidän pitäisi olla suunnattomasti pahemmassa liemessä, että meidän kannattaisi edes harkita tällaisia peliliikkeitä. Kansakuntana meidän pitäisi nyt keskittyä kehittämään omia vahvuuksiamme, kun meillä vielä on siihen varaa ja mahdollisuuksia, ei maksella muiden voimalabisnesten oppirahoja. Jo risupaketin vesittymisen ajoista on hukattu aivan liian paljon aikaa siltä tekniseltä kehitykseltä, jolla yksi maailman teknisesti edistyneimmistä valtioista voisi varmistella mahdollisuuksiensa kehityksen jatkossa.

    Helsinkiläisenä haluaisin, että energiayhtiömme tekisi tulosta myös muuttuneen maailman säännöillä. Hiilidioksidin talteenotto on se väärä vaihtoehto, jolla Helsingin talouden näkymiä turhaan huononnetaan. Biomassan kaasutus ja kaasun siirto putkia pitkin ao biomassan kuljetuksen sijasta olisi vaihtoehto, johon pitäisi perehtyä paljon nykyistä enemmän.

    • Mielenkiintoisia pointteja Timolta. Tässä muutamia näkemyksiä niistä:

      Merenpinnan nousu tulee munkin mielestä ottaa huomioon voimalaa suunniteltaessa. Varaa pitää jättää mieluiten useita metrejä. Samoin ydinjätteen välivarastot pitää sijoittaa niin, ettei niitä tarvitse turhaan alkaa siirtää veden pinnan noustessa. Mitä tulee ydinpolttoaineen liikkeiden tarkempaan seuraamiseen, niin ainakin itse olen sen puolella. Kannatan globaalia ydinpolttoainemonopolia, jota säätelee YK ja IAEA. Lähtökohtana se, että jokaisella valtiolla on oikeus rauhanomaiseen ydinohjelmaan.

      Luulen, ettei kukaan ole toistaiseksi kovinkaan tosissaan noiden Helsinkiin sijoitettavien voimaloiden kanssa:). Käytännössä nykyinen lainsäädäntö rajaa mahdolliset paikat Etelä-Suomessa hyvin vähiin. Toki näkisin, että lakia voidaan suoja-alueiden osalta hieman löyhentää.

      Risupakettia tarvitaan – muttei Etelä-Suomessa. Me ei voida eikä saada viedä ekologisen energiantuotannon mahdollisuuksia muulta Suomelta. Mitä tulee biomassan kaasutukseen, niin itse näkisin biokaasuputken välille Turku-Tampere-Jyväskylä-Oulu varsin houkuttelevana. Kun Helsinki lämmittää itsensä ydinkaukolämmöllä, noille kaupungeille saattaisi riittää puuta kaasutettavaksi.

  4. Vielä yksi juttu: Sillä osuuslämpö/sähkö mallilla Fortum siirtää näppärästi helsinkiläisille veronmaksajille riskin siitä että kaukolämmön kysyntä eli hinta laskee ja/tai sähkön hintojen kausierot kasvaa (jos tehdään tuuli- tai ydinvoimaa, niin tod. näk. sähkö kallistuu talvella ja halpenee kesällä).

  5. […] Ydinkaukolämpövaihtoehdossa Helsinki ostaisi osuuden uudesta ydinvoimalasta, johon rakennetaan kaukolämmön mahdollistava modifikaatio. Osuuden suuruus ja arvo riippuvat mm. siitä, haluaako Helsinki luopua vain hiilivoimaloistaan vai myös Vuosaaren maakaasuvoimalasta ja siitä, rakentaako Helen suunnitellun suuren merituulivoimapuiston. Joka tapauksessa osuus olisi ainakin 15 % voimalasta, ehkä jopa 50 %. Kesällä Helen saisi voimalasta pääosin sähköä, talvisin lämpöä, jonka tuotanto siis vähentää jonkin verran saatavaa sähkötehoa. Kaukolämmölle rakennetaan noin 100 kilometrin pituinen putki, joka maksaa 1,5 – 2 miljardia euroa. Käytännössä olisi tarkoituksenmukaista saada ydinkaukolämpöprojektiin mukaan myös Espoo ja Vantaa, koska putken rakennuskustannukset ovat niin suuret ja lämpöenergiaa riittäisi niidenkin tarpeisiin. Vanhat hiilivoimalat jätettäisiin paikalleen varavoimalaitoksiksi. Ydinkaukolämmöstä voi lukea tarkemmin muutaman vuoden takaisesta blogimerkkinnästäni. […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: