Kirjoittanut Jukka Jonninen | huhtikuu 18, 2010

Puubioenergian ekologisuudesta 1/2

Helenin kehitysohjelma on saanut vihertävissä piireissä varsin hyvän vastaanoton suureksi osaksi siksi, että siinä on (puu)bioenergialla niin suuri rooli. Bioenergiaa pidetään yleisesti ”hiilineutraalina”, eli päästöttömänä. Helenkin on lähtenyt tästä oletuksesta laskiessaan saavuttavansa suunnitelmallaan 98% päästövähennykset 2050 mennessä. Itse näen tässä hypetyksessä kaikuja taannoisesta biopolttoaine-innostuksesta, joka valtasi vihertävät piirit, ja joka johti suuriin EU:n laajuisiin biopolttoaineita suosiviin lakeihin. Yhtymäkohtia on monia. Tässä kirjoituksessa pyrin tuomaan esille (puu)bioenergian yleisiä ongelmia. Kirjoitussarjan seuraava osa keskittyy näihin ongelmiin juuri Helenin kehitysohjelman näkökulmasta.

Korostan, etten ole metsätalouden asiantuntija ja siksi tässä kirjoituksessa on varmasti joitain virheitä, pienempiä tai suurempia. Arvostan rakentavaa kritiikkiä tämän kirjoituksen suhteen, koska haluaisin selvittää ajatukseni tämän asian suhteen. Pidän mahdollisena, että kirjoituksessa esiintyy joitain suuria loogisia virheitä, joiden haastamista odottelen suurella mielenkiinnolla.
Puubion yleisiä ongelmakohtia

1. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen

Metsät ovat täynnä erityyppistä elämää, eritoten vanhat metsät, joihin metsätalous ei ole päässyt ulottamaan lonkeroitaan. Mitä vähemmän näitä vanhoja metsiä on jäljellä, sitä vähemmän on myös luonnon monimuotoisuutta. Samalla tavalla kuin munakasta ei saada tehtyä rikkomatta munia, ei myöskään puubioa saada kerättyä rikkomatta luonnon monimuotoisuutta. Sanotaan, että metsäteollisuuden ennustettu taantuminen Suomessa lisää mahdollisuuksia puubion energiakäytölle. Näin toki on, mutta samalla lailla se lisäisi mahdollisuuksia edistää luonnon monimuotoisuuden vaalimista maassamme. Nämä kaksi tavoitetta ovat pakostakin jossain määrin ristiriidassa keskenään.

2. Vaikutus metsien hiilinieluun

Luonnon monimuotoisuus on siis jossain määrin puubion käytön positiivinen vaihtoehto. Mutta vielä suuremmassa määrin tätä on varastoidun hiilen lisääntyminen. Suomen metsien puuvarannon on tällä hetkellä arvioitu olevan noin 2176 miljoonaa kuutiokilometriä. Tämä määrä lisääntyy joka vuosi noin 97 miljoonalla kiintokuutiometrillä, josta noin 65 miljoonaa hakataan ihmisten toimesta. Käytännössä metsät ovat Suomessa jättimäinen hiilivarasto, eräänlainen energia-akku. Metsien hyötykäyttö on kuitenkin johtanut siihen, että tämä akku on nyt hyvin vaillinnaisessa latingissa, eli sen koko potentiaali ei ole läheskään käytössä. Koon sijasta akun latausnopeus (puun kasvuvauhti) on optimoitu.

Toisin sanoen Suomessa voisi teoriassa (jos esim. kaikki metsän hakkaaminen lopetettaisiin 300 vuodeksi) olla puuta hyvin paljon enemmän kuin tuo 2176 Mm3. En tiedä miten paljon sitä voisi olla (ja on joskus ollut), mutta kun tiedetään vanhan metsän jättimäinen kyky sitoa hiiltä ja Suomen metsän nuoruus, voidaan arvioida tuon teoreettisen hiilivaraston olevan ehkä jopa 5000 Mm3. Mitä vähemmän metsää Suomessa hakataan, sitä enemmän hiiltä sitoutuu metsiin käytännössä ikiajoiksi (metsää kuolee itsestäänkin, mutta myös vanha metsä kasvaa aina vähän tätä kompensoidakseen). Toki tämä kasvuvauhti (joka on siis nyt 97 Mm3) pienenisi hiukan joka vuosi, koska metsä kasvaa nopeimmin tietyn ikäisenä. Lisäksi hiilivaraston maksimointiin pitäisi metsää huoltaa täysin toisella tavalla kuin nykyään.

Puubion keräämisellä on siis negatiivinen vaikutus metsiemme sitomaan hiilimäärään. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö sen käyttö energiaksi olisi monissa tapauksissa paljon parempi vaihtoehto kuin jonkin fossiilisen polttoaineen. Harmitonta se ei kuitenkaan hiilinielujen suhteen ole. Asiaa voidaan havainnollistaa vertailulla öljyyn. Öljyä muodostuu koko ajan lisää, mutta niin hiljaa, että sitä pumpataan huikeasti suuremmalla volyymillä. Mutta olisiko öljy hiilidioksidineutraalia, mikäli sitä pumpattaisiin vaikkapa vain 1/ 10 000 nykyisestä, jolloin sen uusiutuminen saattaisi olla volyymiltaan pumppausta suurempaa? Ei missään tapauksessa – öljy olisi haitallista riippumatta siitä, miten paljon sitä pumpataan. Sen määrähän lisääntyisi saman verran (jokin pienen pieni vaikutus voi olla) joka tapauksessa pumpattaisiin sitä tai ei. Puubion kanssa on periaatteessa sama juttu, erona lähinnä se, että teoreettisesta hiilivaraston maksimikoosta voidaan käyttää huomattavasti suurempi osa tämän varaston koon pienentymättä. Eli varasto yltää maksimikokoonsa huomattavasti nopeammin kuin öljyvarasto ja kasvu myös kompensoi kulutuksen nopeammin. Näiden välissä ovat sitten mm. öljyhiekka, kivihiili ja turve.

3. Positiivisten ilmastovaikutusten viive

Puubion käytöllä ei siis lähtökohtaisesti sinänsä ole positiivista vaikutusta CO2e-päästöihin, vaan negatiivinen. Mutta aina pitää tarkastella vaihtoehtoa ja tällä perusteella puubioa voidaan tietyissä tapauksissa kutsua ympäristöystävälliseksi. Verrattaessa esimerkiksi kivihiilen tai turpeen aiheuttamiin päästöihin, kannattaa puubioa kasvihuonepäästönäkökulmasta käyttää. Mutta tämäkään asia ei ole aivan näin yksinkertainen, sillä puubioon sovellettava päästömatematiikka (lasketaan nollapäästöksi, koska oletetaan, että tilalle kasvaa toinen puu joka sitoo käytöstä ilmoille päässeen hiilidioksidin) peittää alleen erään hyvin tärkeän seikan. Tämä uusi puu nimittäin sitoo ilmoille päässeet kaasut vasta hyvin pitkän ajan kuluessa.

Jos hakattu puu on ollut 50-vuotias, kestää 50 vuotta, ennen kuin päästöt on tällä tavoin kompensoitu uuden puun toimesta. Laaja konsensus kuitenkin on, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on niin akuutti asia, ettei tällaiseen viiveeseen ole varaa. Samanlainen viive pätee tutkija Jari Liskin tuoreiden tutkimusten mukaan myös hakkuutähteisiin, eli pieniin oksiin ja kantoihin joita voidaan käyttää energiana (ja jotka ovat Helenin suunnitelmissa juuri se puubion muoto, jota tullaan käyttämään). Liskin tutkimusten mukaan tämän puubion muodon päästövaikutukset ovat 20 vuoden päästä vielä 50% kivihiileen verrattuna ja 100 vuoden päästä 25%. Toisin sanoen mikäli Helsinki käyttäisi tästä päivästä lähtien pelkästään hakkuutähteitä kivihiilen tilalla, olisivat kumulatiiviset päästöt 100 vuoden päästä vielä noin 50% (suurin osa päästökompensaatiosta tulee alussa, siksi about 50%) kivihiileen verrattuna! Tämä tulos johtuu siitä, että metsään jätettynä tämän hakkuutähteen hajoaminen (ja hiilen pääsy ilmakehään) kestää paljon kauemmin kuin mitä on tähän asti luultu.

4. Keräyksen ja infrastruktuurin päästövaikutukset

Myös puubion keräys ja tähän tarvittavan infrastruktuurin rakentaminen aiheuttavat CO2e-päästöjä. Metsäkoneiden rakentaminen ja tähän tarvittavat luonnonvarat kaivoksista, koneiden käyttämä polttoaine, metsäteiden rakentaminen, tarvittavien rekkojen/junien rakentaminen ja näiden polttoaine, polttolaitokset – listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Näitä päästövaikutuksia on tutkittu harmittavan vähän. Liskin tutkimuksista voidaan vetää se johtopäätös, että metsätähteiden osalta tämä päästövaikutus on muutamia prosentteja siitä kivihiilen päästöstä, jota puubio Helsingissä korvaisi. Voidaan olettaa, että runkopuulla tämä prosentti on korkeampi, koska se vaatii raskaampia koneita kaatoon. Valistunut arvaus voisi olla noin 5% – 10%. Aihe vaatisi paljon lisätutkimusta, mutta jo tässä vaiheessa voidaan sanoa, että jonkin verran päästöjä syntyy myös tällä tavoin. Itse asiassa ehkä jopa niin paljon, että – vaikka kaikki muut puubion päästöt unohdettaisiin – päästöt ylittäisivät tuulivoiman ja ydinvoiman aiheuttamat päästöt tuotettua energiayksikköä kohden.

5. Pienhiukkaspäästöt

Puun poltto aiheuttaa terveydelle vaarallisia pienhiukkaspäästöjä (samoin rekat, jotka puuta kuljettavat). On totta, että modernit biopolttolaitokset pystyvät vähentämään tätä päästömäärää radikaalisti, mutta kokonaan se ei katoa. Tämän vuoksi voidaan sanoa, että puubiosta aiheutuvat pienhiukkaspäästöt aiheuttavat ainakin jonkin verran terveyshaittoja, varsinkin kun polttolaitokset ovat tiheästi asutuilla alueilla. Jotain puun pienhiukkaspäästöistä kertoo se, että jopa Helsingissä puun pienpolton pienhiukkaspäästöt kilpailevat autojen aiheuttaminen päästöjen kanssa. Muistaakseni autojen aiheuttamat päästöt ovat vain kaksi kertaa puun pienpolttoa suuremmat (saa korjata, jos tietää tarkemmin).

Mainokset

Responses

  1. pieni korjaus: yksikkösi metsänkasvulle taitaa olla pielessä. Tarkoittanet kuutiometriä ”kuutiokilometrin” sijaan.

    • Hyvä kun huomasit. Puhe on siis tosiaan miljoonista kiintokuutiometreistä puuta, ei miljoonista kuutiokilometreistä. Korjattu.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: