Helenin kehitysohjelma sai Helenin johtokunnan hyväksynnän, ja lähetimme sen eteenpäin kaupunginhallituksen iltakouluun ja lautakuntien lausuntokierrokselle. Sieltä kehitysohjelma etenee keväämmällä kaupunginhallitukseen ja -valtuustoon.

Teimme johtokunnassa vihreän ryhmän voimin joitakin muutosehdotuksia, sillä halusimme

• etsiä taloudellisesti parempia vaihtoehtoja hiilidioksidin talteenotolle,
• nostaa energiansäästöä voimakkaammin esille,
• parantaa kaukolämmön hyödyntämistä ja
• vastustaa Helenin välillistä mukanaoloa uusissa tekoallas- ja ydinvoimahankkeissa.

Kokoomus ja demarit eivät halunneet muuttaa ohjelmatekstiä, joten kehitysohjelma jatkoi matkaansa sellaisenaan. Johtokunnan yhteisessä liitelausumassa valitellaan ohjelman taloudellista raskautta ja demareiden vaatimuksesta jopa ehdotetaan Hanasaaren voimalan sulkemisen siirtämistä vuoden 2025 tienoilta 2030-luvulle. Saimme sentään mukaan esityksemme kokonaisvaltaisen energiansäästömahdollisuuksien kartoituksen teettämisestä Helsingissä.

Fortum lobbasi ydinkaukolämmön puolesta lähettämällä postissa teettämänsä Pöyryn konsulttiselvityksen, jossa ydinkaukolämpöä tutkitaan koko pääkaupunkiseudun näkökulmasta ja verrataan biovaihtoehtoon. Lobbaus meni vähän hutiin, sillä kirje lähetettiin vasta johtokunnan kokouksen jälkeen, ja silloinkin minulle työpaikan osoitteeseen, vaikka en näin lomautettuna juuri työpaikalla käy.

Pöyryn selvityksessä ydinkaukolämpö saadaan tiristettyä edullisimmaksi vaihtoehdoksi, kun tarkastelua jatketaan vuoteen 2080 asti, ja oletukset sekä ydinvoimalan että putken hinnalle ovat melko alhaiset. Pöyryn mukaan 1600 MW voimala maksaisi 4,8 mrd ja putki vajaan miljardin. Kuitenkin kun Areva tarjoaa Olkiluoto 3 -tyyppisiä voimaloita nykyisille tarjousten pyytäjille, hintalaput ovat jossakin 7-8 miljardin tietämillä. Helenin arvio putken hinnaksi taas oli 2 mrd. Näillä arvoilla biovaihtoehto voittaa ydinkaukolämpöputken.

Mielenkiintoista on, että biovaihtoehto voittaa taloudellisuudessa ”jatketaan hiilen polttamista” -vaihtoehdon. Helenin kehitysohjelma ei ole vain ilmasto-ohjelma, vaan kuvaus siitä, mitä on bisneksessä mukana pysyäkseen on tehtävä myös taloudellisten reunaehtojen takia. Vuoden 2011 alusta valtio muistaa fossiilisia sähkötuottajia tuntuvilla polttoaineveron korotuksilla, ja myös päästöoikeuksien hintaan on odotettavissa nousua.

Pöyryn selvityksestä käy ilmi, ettei kaukolämmön tuotantomahdollisuudella varustettu ydinvoimala olisi aito yhteistuotantolaitos siinä mielessä, kuin CHP-voimalat Suomessa ovat. Niinpä se hukkaa melko paljon sähkötehoa lämmön tuottamiseksi: 1000 MW lämpöä vaatii 220 MW sähkötehoa, lisäksi kuluu vielä 67 MW sähköä (yhden Vuotoksen verran) siihen, että vesi saadaan pumpattua Helsinkiin asti. Kaukolämpö otetaan väliottona ennen matalapaineturbiinia, joten se on pois sähköä tuottamasta. Lämmöstä 75 % ajettaisiin edelleen mereen.

Luulen, että Helen vieroksuu ydinkaukolämpöehdotuksessa myös yhteisen voimalan pyörittämistä kovimman kilpailijansa Fortumin kanssa. Helen on tähän asti pystynyt tarjoamaan sähköä selvästi Fortumia halvemmalla ja tekemään samalla kovaa tulosta kaupungin kassaan, vaikka Fortum omistaa paljon edullista vesisähköä. Ruotsissa ydinvoimaloiden tehottoman käytön syyksi on arveltu juuri omistusrakennetta, jossa jokaisen voimalan omistaa kahdestaan tai kolmestaan useampi voimayhtiö. Suomessa omistusrakenne on toisenlainen, voimalat kilpailevat aidosti keskenään, ja niistä tiristetään jokainen watti irti.

Helenin näkökulmasta olisi tuskin mukavaa sekään, että sähköntuotanto olisi yhtäkkiä sidottu yhteen laitokseen ”kaikki munat samassa korissa” -periaatteella. Jos voimala seisoisi, ei kilisisi myöskään kassakone. Ja huoltovarmuus yhden putken varassa ei houkuttane.

Skenaarioiden eroissa on mielenkiintoista myös työllisyys: biovaihtoehto työllistää noin 100 henkilöä enemmän jo voimantuotannossa. Lisäksi biomassan hankinta ja jalostus työllistänee vielä paljon lisää. Tämä korvaisi suljettavien sellu- ja paperitehtaiden aiheuttamaa työttömyyttä.

Advertisement

Tämä on jälkimmäinen puolisko kirjoitussarjasta, joka tarkastelee Helsingin Energian kehitysohjelmaa. Ensimmäinen osa keskittyy ohjelman kriittiseen kommentointiin. Toisessa osassa ohjelmaa verrataan sen ainoaan realistiseen ilmastonmuutoksen realiteetit huomioon ottavaan vaihtoehtoon: ydinkaukolämpöön. Kirjoitussarja ei vastaa Helsingin vihreiden tai Hevin ilmastotyöryhmän enemmistön mielipiteitä, vaan on allekirjoittaneen henkilökohtainen näkemys siitä, miten Helsingin energiantuotanto tulisi järjestää.

Oman kantani voi yleisesti tiivistää Osmo Soininvaaran lausumaan: ”Minä en halua vähentää itsetarkoituksellisesti Helsingin päästöjä vaan globaaleja päästöjä. Tässä minulla on ainakin lievä erimielisyys Helsingin vihreän valtuustoryhmän kanssa, joka on ollut tekemässä linjanvetoja, jotka toteutuessaan lisäisivät globaaleja päästöjä, jotta Helsingin omat päästöt vähenisivät.”

Ydinkaukolämpö on mielestäni ollut potentiaalinen vaihtoehto pääkaupunkiseudun lämmityksessä jo pitkään. Olin kallistunut tälle kannalle jo ennen syksyn 2008 kunnallisvaaleja. Niiden alla kirjoitin aiheesta blogimerkinnän, joka taustoittaa aihetta hyvin. Siihen kannattaa tutustua ennen tämän kirjoituksen lukemista. Viimeisen vuoden aikana myös kantani ydinvoimaan energiamuotona on muuttunut huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Muutoksen taustalla on paitsi tutustuminen uusiutuvien energiamuotojen lähiaikojen teoreettiseen potentiaaliin ja huoli ilmastonmuutoksesta aikamme suurimpana uhkana, myös tutustuminen neljännen sukupolven ydinreaktoritekniikkaan. Siitä voi muodostua olennainen osa ilmastonmuutoksen torjuntaa.

On kuitenkin tärkeätä ymmärtää, ettei kysymys ydinkaukolämmöstä Helsingin lämmittämisessä ole suorassa yhteydessä kysymykseen ydinenergiasta hyvänä tai huonona energiamuotona. Ehkä tärkein peruste tulevan Loviisan 3 – reaktorin tuottaman ydinkaukolämmön käyttämiselle on, ettei sitä varten pidä tuottaa juurikaan (ydinvoimalan sähköntuotanto pienenee hieman) lisää energiaa, eikä rakentaa yhtään lisää ydinvoimaa, louhia tai rikastaa uraania. Tuo energia tuotetaan joka tapauksessa, se on ydinsähkön sivutuote, joka on nykyisin roskaenergiaa, joka ohjataan mereen (mistä koituu jonkin verran ympäristölle haitallisia ilmiöitä lämpimän veden sekoittaessa paikallista ekosysteemiä). Ydinkaukolämpö onkin ennen kaikkea tuotetun energian tehokkaampaa ja ekologisempaa käyttöä.

Kaukolämpömodifikaation syyt ja seuraukset

Fortum on ilmoittanut tekevänsä tulevaan (oletan hallituksen antavan luvan Loviisa 3:n rakentamiselle) ydinvoimalaansa kaukolämpömodifikaation – 100 miljoonan euron investointi – riippumatta siitä, mitä mieltä Helsingin, Vantaan ja Espoon päättäjät tällä hetkellä ydinkaukolämmöstä ovat. Tämän päätöksen voi lukea kahdella tavalla. Kyyninen sanoisi, että päätöksellä pedataan varmistusta sille, että Fortumille todella myönnetään rakennuslupa. Tosin tässä tulee muistaa, että sinivihreän hallituksen puolueet ovat ydinkaukolämpöä vastaan (kokoomus Helenin etuja puolustaakseen, keskusta bioenergiaa ajaessaan ja vihreät koska kyseessä on ydinvoima). Jos kyynisyyttä vie vielä askeleen pidemmälle, voisi ajatella, että tuon modifikaation olemassaolo on niin kiusallista ainakin kokoomukselle ja vihreille, että se on pikemminkin peruste päättää kulisseissa sille, ettei voimalaa rakenneta. Tästä vielä lisää myöhemmin.

Toinen lukutapa Fortumin päätökselle on, että he pitävät ydinkaukolämpöä täysin ylivoimaisena tapana tuottaa pääkaupunkiseudun kaukolämpö. Näin ollen he voivat riskeerata 100 miljoonaa osakkeenomistajiensa rahoja tietäessään, että putki rakennetaan joka tapauksessa, kun Helsinkiin tulee järkevämmät päättäjät ja kun bioenergian ongelmat tulevat esille kysynnän kasvaessa. Itse uskon investoinnissa olevan kyse jonkin verran kummastakin yo. seikasta. Varmasti se on tapa kerätä voimalalle poliittis-taloudellista uskottavuutta, mutta samalla uskon Fortumin myös rehellisesti pitävän modifikaatiota kannattavana pitkän aikavälin sijoituksena. Samalla se on siis myös tapa pitää Helsingin päättäjiä – varsinkin kokoomusta ja vihreitä – ympäristökysymyksissä ikään kuin löysässä hirressä. Kun voimala ja modifikaatio rakennetaan, Helsingillä on tästä ikuisuuteen optio pudottaa energiantuotannon päästönsä 80% yhdellä poliittisella päätöksellä. On helppo nähdä tämän kysymyksen kummittelevan jokaisten tulevien kunnallisvaalien alla debatissa. Jos ja kun päästöoikeuksien hinta nousee ja tätä myötä bioenergian kysyntä kasvaa muualla Suomessa nostaen sen hintaa, tulee ydinkaukolämmöstä jossain vaiheessa selkeästi halvin vaihtoehto pääkaupunkiseudulle.

Vastaansanomattomat faktat

Ydinkaukolämmön taloudellisia ja teknisiä ominaisuuksia tutkivan on hyvä aloittaa tutustuminen Pöyryn vastikään julkaisemasta selvityksestä, jossa verrataan Helenin nykyistä fossiili-skenaariota biopolttoaine-skenaarioon ja kahteen ydinkaukolämpö-skenaarioon (1000MW ja 1500MW kaukolämpövaihtoehtoon). Kyseessä on ainoa julkinen konsulttityö, jossa verrataan erilaisten skenaarioiden taloudellisia vaikutuksia. Konsulttityöt vetävät aina hieman kotiin päin. Helen on teettänyt omia selvityksiään PriceWatersCoopersilla, mutta nämä ovat salaisia (ehkä jopa sen vuoksi, ettei tulokset täysin tyydytä Heleniä?) ja näin ollen Pöyryn selvitys on paras ja luotettavin lähde asiaa selvitettäessä. Luotettavin siksi, että se on ainoa, jonka premissejä ja laskelmia voidaan kritisoida. Helenin teettämien selvitysten arvo on nolla niin kauan kuin ne pidetään vain pienen piirin ilona, lämmikkeenä ja uskon vahvistuksena, eikä niitä voi arvioida kriittisesti. Pöyryn arvion on luonnollisesti oltava PWC:n arviota perustellumpi, koska se joutuu pakostikin Helenin asiantuntijoiden tiukkaan syyniin eikä näin ollen voi olla liian propagandistinen.

Pähkinänkuoressa ydinkaukolämpövaihtoehdossa Helen ostaa mankala-periaatteella (omistaja saa energiaa omakustannushintaan) osan Loviisa 3 – reaktorista. Käytännössä tämä tarkoittaa 40%-50% koko voimalasta ydinkaukolämmön ja fossiilisten voimaloiden tuottaman sähkön korvaamisen sitoessa 730MW-910MW voimalan sähkötehosta (Pöyry, s.27). Helenin nykyiset voimalat jäisivät varavoimalähteiksi ydinvoimalan mahdollisen vian varalle. Lisäksi tulisi rakentaa noin 100km pituinen kaukolämpöputki Loviisasta Helsinkiin. Tämä maksaisi 900Me-1300Me riippuen kaukolämmön määrästä (s.17). Ydinkaukolämmön investoinnit olisivat 2010-luvulla hyvin suuret, noin 2150Me (s.22). Mutta tämän jälkeen investointeja tarvittaisiin enää 600Me lisää vuoteen 2080 mennessä. Bioenergian osalta vastaavat luvut ovat 800Me ja 2800Me ja fossiilisten 700Me ja 2200Me. Lisäksi juoksevat kulut ovat ydinkaukolämmössä alhaisimmat. Pöyryn laskelmien mukaan 1500MW ydinkaukolämpö-skenaario säästäisi Helsingille 4760Me vuoteen 2080 mennessä (s.23) verrattuna nykyiseen fossiili-skenaarioon. 1000MW ydinkaukolämpö säästäisi 3300Me ja bioenergia-skenaario 1335Me. Halpuutensa lisäksi ydinkaukolämpö olisi ekologisuudessa suvereeni. 1500MW skenaario vähentäisi pääkaupunkiseudun CO2e-päästöjä 75% bioenergia-skenaarion jäädessä 37%:ään (s.5).

Luvut ovat vastaansanomattomia. Ydinkaukolämmöllä on siis tutkitusti kolme jättimäistä etua puolellaan:
1. Se on pitkällä tähtäimellä (2080 mennessä) ylivoimaisesti kustannustehokkain.
2. Se vähentää päästöjä jopa kaksi kertaa enemmän kuin bioenergia-skenaario.
3. Sen käyttö ei kuluta juuri yhtään primaarienergialähteitä toisin kuin bioenergia.

Ydinkaukolämmön vastainen epäpyhä allianssi

Jos ydinkaukolämpö on tällainen jeesus-energiamuoto, miksi fiksut, hyvää tarkoittavat ja aidosti luonnon hyvinvoinnista välittävät ja ilmastonmuutoksen tosissaan ottavat (ainakin vihreissä) ihmiset vihreissä ja kokoomuksessa vastustavat sitä? Itse uskon kokoomuslaisten vastustavan ydinkaukolämpöä ennen kaikkea siksi, että he ovat vieläkin kieltämisvaiheessa suhteessa ilmastonmuutokseen. Ydinkaukolämpöön sitoutuminen merkitsee lyhyellä tähtäimellä suuria investointeja ja samalla se rapauttaa Helsingin energian asemaa ja taloutta tämän joutuessa käytännössä luopumaan nykyisistä fossiilisista voimaloista ja alaskirjaamaan näiden arvon taseessaan. He laskevat, ettei ilmastonmuutokselle tosiasiassa täydy tehdä mitään tai sitten sen ratkaisee jokin uusi teknologia. Nyt siis tulee investoida mahdollisimman vähän ja vain näytellä, että asialle tehtäisiin jotain. Se osa kokkareista joka asialle oikeasta ja aidosti haluaa jotain tehdä, saadaan maaniteltua mukaan päällisin puolin järkevän kuuloisilla teknisillä argumenteilla mm. bioenergian päästövaikutuksista ja ydinkaukolämmön teknisistä vaikeuksista. Tämä ei ole vaikeata, kun vihreätkin ovat tätä vastaan. Kokoomuksen ja vihreiden välille onkin muodostunut mielenkiintoinen ”epäpyhä allianssi” yhteistä vihollista vastaan, vihollista, jota vastustetaan lähes vastakkaisista syistä.

Vihreiden osalla kyse on taas ennen kaikkea siitä, että ettei toisaalta voida antaa yhtään siimaa ideologiselle viholliselle, ydinvoimalle, ja ettei toisaalta voida poliittisesti uskottavalla tavalla tarkastella bioenergian potentiaalia yhtään kriittisesti. Tosin vihreidenkin sisällä on ydinkaukolämpöä kannattavia tahoja, muttei kovinkaan korkeissa asemissa. Toisaalta nämä ovat myös huomattavan hiljaa. Tämä olisi pidemmän kirjoituksen paikka, mutta vihreiden ydinvoimakannoissa saattaa olla muutoksen tuulia, onhan merkittäviä vihreitä vaikuttajia siirtynyt kannattamaan ydinvoimaa mm. Isossa-Britanniassa ja onhan tutkimusten mukaan 28% Suomen vihreiden kannattajista ydinvoimamyönteisiä. Yhtenä indikaationa äskettäin pidetyssä Tieteen ja teknologian vihreiden ”Voiko ydinvoima olla vihreätä” – keskustelutilaisuudessa valtaosa paikallaolijoista ja keskustelijoista suhtautui ydinvoimaan ainakin miedon positiivisesti ja kannatti lämpimästi vahvaa panostusta neljännen sukupolven ydinvoiman kehittämiseen.

Koska kirjoitus on paisumassa pituudeltaan tarpeettoman pitkäksi, lopetan tältä erää tähän. Mikäli asiasta nousee debattia, jatkan vielä kolmannella kirjoituksella, jossa teen yhteenvedon vastauksistani esitettyihin kysymyksiin. Niitä on tullut jo edelliseen merkintäänkin. Kannattaa tsekata.

Päätän tämän kaksiosaisen kirjoitussarjan toteamalla ydinkaukolämmön olevan ylivoimainen tapa tuottaa Helsingin lämpöenergia, jonka tuotanto vastaa noin 50% kaupunkimme CO2e –päästöistä. Ennustan myös – ja tästä minua voi halutessaan tulevaisuudessa muistuttaa – että vuoteen 2025 mennessä on varmasti olemassa poliittinen päätös ydinkaukolämmön käytöstä, kenties jo putkikin valmiina ja Loviisasta tuleva vesi kiertämässä.

Edit. Asiaan liittyen käynnissä keskustelu Osmo Soininvaaran blogissa.

Viime päivät ovat olleet hektisiä ja jännitystä täynnä. Istun Helsingin Energian johtokunnassa, ja seuraavan kokouksen asialistalla on kauden luultavasti tärkein asia, päästövähennysten toteuttaminen seuraavien parin vuosikymmenen aikana. On ollut yllättävää, kuinka asenteet ovat muuttuneet parissa vuodessa, ja energiapomot ovat ymmärtäneet kivihiilen olevan menneen maailman polttoaine. Nyt esitetyistä päästövähennyksistä osa tulee kuitenkin kalliiksi, ja pehmennyksiä pahimpiin talousiskuihin pitää vielä hakea.

Kehitysohjelma on sellaisenaan aika vaikea hahmottaa, olennaiset asiat ovat luvuissa 8 ja 9. Investointilista on tämän näköinen:

– Biokaasuttimet nykyisiin kivihiililaitoksiin maksavat yhteensä noin 200 miljoonaa, toteutetaan tällä kymmenluvulla. Mukana luvussa puun logistiikka jne.

– Merituulivoimaa (240 MW) hankittaisiin noin 600 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä.

– Uusi monipolttoainevoimala Vuosaareen rakennettaisiin 2024 mennessä ja maksaisi noin 600 miljoonaa. Lisäksi tarvitaan uusi energiatunneli Vuosaaresta, 110 miljoonaa.

– Hanasaaren lopettamisesta on laskettu alaskirjauksia 300 miljoonaa, mutta eiköhän alasajo voisi olla ohjelmassa ilman ilmasto-ohjelmaakin? Samalla saadaan tonttimaata käyttöön lähellä keskustaa.

– Metsätähteen kaasutus maakaasuputken varrella vuoteen 2028 mennessä 200 miljoonaa.

– CCS-investoinnin osuus on laskelmissa 1 mrd euroa. Päälle tulee jatkuvia kuluja laivauksesta, loppuvarasto ei ole laskelmassa mukana. Lisäksi tämä vie paljon energiaa, mikä heikentää laitosten hyötysuhdetta. Tämä hurja investointi olisi ohjelmassa 2028-2030.

Muuten näyttää hyvältä, mutta hiilidioksidin talteenotto (CCS) olisi raskas investointi. Kaukolämmön hinnan nousupaine vuoteen 2020 mennessä olisi noin 27 %, Hesarissakin revitellyt 40-50 % korotukset johtuvat juuri hiilidioksidin talteenotosta.

Vihreän johtokuntaryhmän voimin valmistelimme muutosehdotuksia, joissa käydään tarmokkaammin käsiksi energiansäästöön koko kaupungissa, tehostetaan kaukolämmön käyttöä nykyisissä kaukolämpökohteissa ja seurataan tekniikan kehitystä hakien vaihtoehtoa CCS-investoinnille. Emme halua myöskään edistää uusien tekoaltaiden emmekä ydinvoimaloiden rakentamista.

Meidän käsistämme asia etenee edelleen lausunnoille kaupungin lautakuntiin, kaupunginhallitukseen ja valtuustoon kevään aikana. Huomenna tiistaina ehkä jo selviää, millaisessa muodossa kehitysohjelma lähtee johtokunnasta eteenpäin.

Tämä on ensimmäinen puolisko kirjoitussarjasta, joka tarkastelee Helsingin Energian kehitysohjelmaa. Ensimmäinen osa keskittyy ohjelman kriittiseen kommentointiin. Toisessa osassa ohjelmaa verrataan sen ainoaan realistiseen ilmastonmuutoksen realiteetit huomioon ottavaan vaihtoehtoon: ydinkaukolämpöön. Kirjoitussarja ei vastaa Helsingin vihreiden tai Hevin ilmastotyöryhmän enemmistön mielipiteitä, vaan on allekirjoittaneen henkilökohtainen näkemys siitä, miten Helsingin energiantuotanto tulisi järjestää.

Oman kantani voi yleisesti tiivistää Osmo Soininvaaran lausumaan: ”Minä en halua vähentää itsetarkoituksellisesti Helsingin päästöjä vaan globaaleja päästöjä. Tässä minulla on ainakin lievä erimielisyys Helsingin vihreän valtuustoryhmän kanssa, joka on ollut tekemässä linjanvetoja, jotka toteutuessaan lisäisivät globaaleja päästöjä, jotta Helsingin omat päästöt vähenisivät.”

Helsingin energia on julkaissut kehitysohjelmansa, jossa linjataan Helsingin energiantuotannon tulevaisuus vuoteen 2050 asti. Ohjelmassa Helsingin energiatulevaisuus rakennetaan kahden peruspilarin varaan. Ensin toteutetaan suuria bioenergiainvestointeja vuoteen 2028 saakka. Tämän jälkeen loput päästöt hoidetaan hiilen talteenotolla (CCS-teknologialla). Tässä listaus tärkeimmistä toimenpiteistä:

*Hanasaaren ja Salmisaaren voimaloihin rakennetaan laitteet biopolttoaineiden poltolle 2014-18. Näin bion osuus polttoaineesta voidaan nostaa noin 40%:een. Tätä varten luodaan infra ja hankintaketju puunkuljetuksille.

*Kasvatetaan tuulivoiman määrää merituulipuistoja rakentamalla 600GWh/vuosi edestä voimaloita.

*Rakennetaan metsätähteen kaasutuslaitos maakaasuputken varrelle 2020-luvulla. Tästä saatu kaasu käytetään energiaksi Vuosaaren yksiköissä.

*Rakennetaan Vuosaareen Hanasaari B –laitoksen korvaava monipolttoainelaitos, joka käyttää 70% biopolttoaineita, 30% kivihiiltä.

*Hiilidioksidin talteenottolaitokset Vuosaareen ja Salmisaareen 2020-luvun lopussa.

Yhteensä nämä ja näiden ohella tehtävät muun investoinnit (mm. ydin- ja vesienergian lisäykset) maksaisivat noin 3 miljardia euroa. Näistä noin puolet tulisi CCS:n käyttöönotosta. CO2e –päästöt pienenisivät 98%. Samalla Helenin tulos pienenisi nykyisestä n. 200Me vuosittaisesta voitosta noin 100Me vuosittaiseen tappioon. Tämän lisäksi kaukolämmön hinta nousisi jopa 50%:llä, vuoteen 2020 mennessä 27%:llä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Helsingin kaupungin tuloihin tulisi jopa 300Me aukko (vastaa käsittääkseni noin 3% kunnallisverossa). Samalla jokaisen helsinkiläisen yhtiövastike (tai vastaava osa vuokrasta) nousisi noin 10%-20% kaukolämmön kallistuessa.

Päästövähennykset ovat ällistyttävän suuret, mutta hintakin aika karu. Nähdäkseni kummassakin on kuitenkin hieman liioittelun makua. Hinnasta valtaosa muodostuu CCS-teknologiasta, jonka hintaa on hyvin vaikeata arvioida nykytietämyksellä. Toisaalta näissä arvioissa on perinteisesti aliarvioitu voimakkaasti hiilidioksi-päästökiintiöiden hinnat. Laskelmat perustunevat noin 25e/tonni hintaan, vaikka tämä hinta nousee oletettavasti 50-75 euron tasolle, mikäli ilmastonmuutos aletaan vihdoin ottamaan tosissaan. Tällöin vaihtoehtoiskustannukset pienenevät voimakkaasti.

Kehitysohjelma on hyvin laaja ja sen eri osasissa on paljon sulattelemista. Siinä on paljon sekä hyviä että huonoja puolia. Jos maailma rajoittuisi Helsinkiin ja naapuriplaneettoihin, josta bioenergia (ja johon ”talteen otettu” kivihiili dumpataan) tulee ja CCS:stä todella muodostuisi teknologisesti ja ekonomisesti validi ratkaisu kivihiilen käytölle, olisi kaikki mainiosti, vaikka hinta onkin kova. Mutta tosielämässä kyseessä on eräänlainen vihreä pyrrhoksen voitto: omat paikalliset tavoitteet ja ideaalit täyttyvät varsin hyvin, mutta samalla tämä vaikeuttaa muun Suomen ja muun maailman vastaavien tavoitteiden saavuttamista. Koska päästöt eivät ole paikallisia, tekee tämä seikka kehitysohjelmasta pääsääntöisesti negatiivisen, ennen kaikkea verrattuna ydinkaukolämpöön. Tässä yhteenveto sen hyvistä ja huonoista puolista:

Ohjelman hyvät puolet:

1. Tavoitteet ja skaala ovat pitkällä tähtäimellä. On positiivinen yllätys, ettei Helenin aikajänne loppunut vuoteen 2020, vaan uskallettiin ajatella rohkeasti tätä pidemmälle ja tehdä konkreettisia ehdotuksia hyvinkin pitkän tähtäimen investoinneista.

2. Uusiutuvat otetaan tosissaan merkittävällä tasolla. Tämä kehitysohjelma merkitsee mullistusta bioenergian käytölle Suomessa. Vitsi on hypännyt marginaalista suuren volyymin todellisuudeksi.

3. Biokaasu. Mikäli biokaasun tuottaminen on todella teknisesti ja taloudellisesti mahdollista suuressa mittakaavassa, avaa tämä huikeita näkymiä koko maan energiaratkaisuille. Olisiko mahdollista rakentaa biokaasuputki välille Turku-Tampere-Jyväskylä-Oulu ja sen varrelle kaasutuslaitoksia? Tämä voisi ratkaista osan bioenergian infrastruktuuriin ja kuljetukseen liittyvistä ongelmista, kustannuksista ja päästöistä.

Ohjelman huonot puolet:

1. CCS-teknologiaan luottaminen. Käytännössä koko ohjelma (ja valtaosan siitä koituvista päästövähennyksistä) perustuu teknologiaan, joka on vielä hyvin nuorta ja johon liittyviä teknisiä ja taloudellisia ongelmia ei ole vielä läheskään kyetty ratkaisemaan. Kalleutensa lisäksi CCS perustuu sekin (pl. jossain määrin CO2:n kiinteät talteenottomuodot) niukkoihin resursseihin, koska maapallolla on vain rajattu määrä paikkoja, joihin hiilidioksidia voidaan ottaa talteen. Lisäksi näiden paikkojen vuodot jne. ovat ongelmana. Voidaan siis sanoa, että vaikka osa tekniikkaan liittyvistä ongelmista saataisiin ratkaistuksi, on kyse aina jossain määrin päästöjen ulkoistamisesta.

2. Bioenergian käyttö väärässä paikassa. Vaikka Suomessa on valtavia määriä puuta, on se rajallinen luonnonvara. Osa puusta on tiettömissä erämaissa, osa suojellussa metsässä ja osaa omistaja ei esim. tunnesyistä yksinkertaisesti halua myydä. Koska metsäteollisuus tarvitsee koko ajan vähemmän puuta, kyetään merkittävä osa maamme (lämpö)energian tarpeesta tyydyttämään puubiolla. Mutta ei läheskään kaikkea. Tämän vuoksi tämä rajallinen luonnonvara tulisi käyttää siellä, missä se a) korvaa saastuttavimman energianlähteen, b) on logistisesti järkevintä (ts. ”lähipuuta”) ja c) jossa ei ole mahdollista korvata sitä vähäpäästöisellä kaukolämmöllä (ydinvoimalla tuotetulla). Ks. myös Oden ajatukset tähän liittyen: 1 2 3

3. Hinta. On selvää, että päästövähennykset tulevat maksamaan suuria summia. Mutta kolme miljardia lisättynä kaukolämmön hinnannousulla on niin iso paukku, että se alkaa jo tuntua mm. Helsingin kyvyssä pitää yllä hyvinvointipalveluita.

Tässä lyhyesti oma kantani esitettyyn ohjelmaan. Asia on tuore, joten on mahdollista, että se kokee vielä suuriakin muutoksia hallintoelimissä. Näyttää kuitenkin siltä, että Helsinki on valinnut bioenergian ja hiilen talteenoton pitkän ja kalliin tien päästövähennyksissään. Hiili tulee siis palamaan kaupunkimme voimalaitoksissa hamaan tulevaisuuteen. Seuraavassa merkinnässäni tulen tarkastelemaan tämän ohjelman oikeastaan ainoaa realistista vaihtoehtoa, ydinkaukolämpöä, joka on nähdäkseni monin verroin parempi tapa ratkaista tarvittavat päästövähennykset halvemmalla ja ekologisemmin.

Helsingin vihreiden ilmastoryhmä on perustettu muutama vuosi sitten vauhdittamaan kaupungin ilmastokuormituksen vähentämistä. Ensisijaisesti vaikutamme paikallisiin päättäjiin ja nostamme ilmastonäkökulman esiin, kun kaupungissa tehdään suuria päätöksiä vaikkapa kaavoituksesta. Olemme myös järjestäneet keskustelutilaisuuksia ja tempauksia ilmastoasioista sekä opintopiirikokoontumisia.

Helsingin sähköstä ja lämmöstä valtaosa tuotetaan fossiilisia energianlähteitä käyttäen, maakaasulla ja kivihiilellä. Fossiilinen energiantuotanto aiheuttaa Helsingin ilmastokuormituksesta noin kolme neljäsosaa, vaikka yhteistuotanto onkin tehokasta. Energiankulutusta voitaisiin pienentää ja aloittaa siirtyminen uusiutuviin. Kyselemmekin, miksi kaikki tapahtuu niin hitaasti, mitkä olisivat parhaat energiasäästökeinot ja mitkä parhaat uusiutuvat energiamuodot Helsinkiä ajatellen.

Lukuja kaipaaville: tietoja päästöistä on Helsingin ympäristökeskuksen ympäristöraporteissa ja Helsingin Energian sivuilla.

Helsingissä on hieno joukkoliikenne, mutta uusille asuinalueille kaavoitetaan vanhojakin enemmän autopaikkoja. Niistä joutuvat maksamaan myös autottomat. Kevyttä liikennettä ja uusia raideliikenneratkaisuja on edistettävä, ja kaikkein tärkeintä on tietenkin vähentää liikkumisen tarvetta ylipäätään! Liikenne aiheuttaa helsinkiläisten ilmastokuormituksesta vähän yli 20 %.

Mitä tähän mennessä on sitten päätetty tehdä Helsingin päästöjen vähentämiseksi? Ilmastoryhmä oli mukana vaikuttamassa alkuvuonna 2008 hyväksyttyjen energiapoliittisten linjausten muotoutumiseen. Helsingin kaupunginvaltuusto päätti, että Helsinki vähentää kasvihuonekaasupäästöjä EU:n tavoitteiden mukaisesti 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, ja samalla uusiutuvien energialähteiden osuus energian tuotannossa nostetaan 20 %:iin vuoteen 2020 mennessä.

Hyvä, että on päästy alkuun. Jotta lämpeneminen saadaan pysäytettyä kahteen asteeseen, tarvitaan kuitenkin 40 % päästövähennys vuoteen 2020 mennessä. Niinpä on jatkettava keskustelua tulevaisuuden kaupunkirakenteesta ja energiaratkaisuista, ja valistettava päättäjiä parhaiden ratkaisujen toteuttamiseksi.

Kolme yleistä virhepäätelmää. Yksi tosiasia. Aika toimia. Sain ajatuksia historiasta, evoluutiosta ja etiikasta, ja huomasin, että ne kaikki on ymmärrettävä oikein, jotta voisimme oikeasti toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Samalla meidän on ymmärrettävä ihmisluontoa.

Virhepäätelmä 1:

Sivilisaatiomme on pysyvä.

Historiassa on ollut suuria sivilisaatioita, jotka ovat kestäneet paljon kauemmin kuin meidän nykyinen sivilisaatiomme ja ne ovat tuhoutuneet (moderni aika alkoi noin renesanssista). On ollut luonnonmullistuksia, sotia ja tautiepidemioita. Esimerkiksi Assyrialaisten sivilisaatio 600 eKr kesti 5-6 kertaa kauemmin kuin omamme. Intian edustalta meren pohjasta taas on löytynyt muinainen sivilisaatio, jonka tuhosi todennäköisesti megatsunami.

Näin ollen emme voi olettaa, että oma sivilisaatiomme säilyisi ikuisesti tai että omilla toimillamme ei voisi olla vaikutusta sen säilymiseen.

(Lähteet/ajatusten herättäjät: Dan Carling, Hardcore history: Judgement at Nineveh http://cdn4.libsyn.com/dancarlinh/dchha17_Judgment_at_Nineveh.mp3?nvb=20090828115645&nva=20090829120645&t=0b7f52b084f32418d90fd Risto Isokallio: Saraswatin hiekkaa)

Virhepäätelmä 2:

Evoluutio on progressiivista

Ihminen ei evoluution kulussa koko ajan vain automaattisesti viisastu. Darwin osoitti, että evoluutio kulkee sattuman ohjaamana. Arvotettu luonnontieteilijä, paleontologi Björn Kurtén kuvaa tapahtumaketjuja luonnon näpertelyksi.

Ihminen ei eläimenä edisty, jos emme aktiivisesti tee sen eteen töitä. Tällä tarkoitan kulttuurillista edistymistä, jossa hyödyllinen ja hyvä tieto siirtyy sukupolvelta toiselle (lamarkismi).

Näin ollen on selvää, että ihminen ei kehity automaattisesti älykkäämmäksi, niin että tämän päivän ongelmat ratkeaisivat tulevaisuudessa kuin itsestään.

(Lähde/innoittaja: Björn Kurten: Viattomat tappajat, Tammi 1987.)

Virhepäätelmä 3:

Arvot ovat tosiasioita.

Arvot on erotettava tosiasioista, vaati viime vuosisadan suuri filosofi Bernard Russel. Emme voi hyökätä tosiasioita vastaan arvoväittämillä. Emme voi esimerkiksi sanoa, että ilmastonmuutos on yhtä huu haata, koska siitä vauhkotaan niin paljon, että se uhkaa kaventaa etuoikeuksiamme.

Tiede tutkii tosiasioita. Jos näyttö jostakin asiasta on riittävän pitävä ja sitä ei pystytä tieteellisesti kumoamaan, se on fakta. Eri asia on, miten kuhunkin faktaan haluaa suhtautua. Jo Platonkin kiteytti tämän: “Totuus on hyvin perusteltu tosi uskomus”.

Näin ollen tässä vaiheessa on ajanhukkaa väitellä siitä, onko esimerkiksi ilmastonmuutos tosiasia vai ei. Sen sijaan voimme väitellä tämän monisyisen ilmiön eri osa-alueista, keinoista hillitä prosessia, riskeistä, jo saavutetuista eduista jne.

Tähän liittyy myös toinen tunnettu filosofinen ajatus: G. E. Mooren Naturalistinen virhepäätelmä: moraalista hyvää ei voi palauttaa maailmassa empiirisesti mitattavissa olevaan ominaisuuteen. Siitä mikä on, emme voi sanoa, että niin tulisi olla.

Tosiasia:

Meitä uhkaa elinolojen radikaali kurjistuminen

Mikäli ilmastonmuutosta ei saada hillittyä, eläinkunta (myös ihmiskunta) supistuu seuraavan sadan vuoden aikana radikaalisti ja sukupuutto uhkaa monia lajeja.

(Lähde esim: MIT Integrated Global Systems Model, a detailed computer simulation of global economic activity and climate processes: “The most comprehensive modeling yet carried out on the likelihood of how much hotter the Earth’s climate will get in this century shows that without rapid and massive action, the problem will be about twice as severe as previously estimated six years ago.” http://web.mit.edu/newsoffice/2009/roulette-0519.html) “In fact, the AR4 estimates that 20-30% of species assessed would be at risk of extinction if climate change leads to global average temperature rises greater that 1.5 -2.5oC5.” The fourth assessment report (AR4) of the Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC). http://www.cbd.int/climate/

JOHTOPÄÄTÖS:

Meidän on tehtävä töitä lajimme säilymiseksi.

Keinojen käyttöönotossa on toki huomioitava inhimillisiä ja oikeudenmukaisuustekijöitä, mahdollisuudet säilyttää edellytykset hyvinvointiin jne. Valitettavasti kaikkien lajikumppaniemme elinolosuhteiden säilyttäminen on mahdotonta. (Tämä ei poissulje eläinsuojelun tärkeyttä.)

xxx

Miksi tavoite on niin haasteellinen?

Meillä kun on jo ongelman ratkaisusuun tarpeellista teknologiaa, osaamista ja periaatteellista tahtoa. Kyse ei ole myöskään rahasta vaan sen kohdentamisesta. On sanottu, että Reaganin aikainen Tähtiensodan budjetti olisi jo tämänkin ongelman ratkaissut. Maailmanpankin ekonomisti Sir Nicholas Stern puhui 2006, että hillitsemistoimet tulisivat – silloin aloitettuna – maksamaan vain 1,5 % maailman bkt:stä. Missä vika hidasteluun? Varmasti mm. köyhät-rikkaat maat -asetelmassa, markkinamekanismeissa, ongelman kaukaisuudessa jne. mutta myös jotenkin ihmisluonnossa.

Suuri osa ihmisistä on välinpitämätön asian edessä. He keskittyvät arkeen, eivätkö toisaalta edes usko vaikutusmahdollisuuksiinsa. Jotkut kieltävät koko ongelman peläten, että siihen reagointi jotenkin kaventaisi heidän mahdollisuuksian toimia tietyillä tavoilla. Toisaalta moni kohtuullistaa jonkinverran, mikä ei välttämättä riitä. Tässä on mielestäni yksi ongelman ydin.

Vallanpitäjien tulisi kuunnella ilmasto- ja muiden ongelmaan liittyvien alojen tieteilijöitä herkällä korvalla ja viestittää selkeästi, mikä on riittävää ja millä keinoin tavoitteeseen päästään.

Rationaalinen ihminen haluaa säilyttää elämänsä puitteet ja pitäytyä tutussa ja turvallisessa. Muutos vaatii energiaa, rahaa ja rohkeutta.

On myös rationaalista pienentää omaa hiilijalanjälkeään niin, että yrittää optimoida niin, etteivät resurssit hyvinvointiin ja materiaaliset edellytykset onnellisuuteen vähene enempää kuin tarpeellista.

Sokrateen mukaan ihminen valitsee pahan, koska ei omaa riittävästi oikeaa tietoa. Ei sen takia, että olisi laiska, egoisti tai ei esimerkiksi omaisi tahdon lujuutta. Luulen, että valitsemme välillä huonosti myös noiden muiden syiden takia, mutta ilmastonmuutosta hillitsevien toimien kohdalla meillä ei ole tietoa siitä, minkälainen toiminta olisi välttämätöntä tai todella tarpeellista.

Ihmisluonto on yleisesti ottaen toiveikas. Rakennamme elämäämme toiveikkaina tulevaisuuden suhteen. Unelmoimme. Uskomme, että jatkossakin kaikki on mahdollista. (Pahasti elämän kolhimat tosin saattavat menettää tämän toivon, uskon huomiseen.)

Uskon, että ihmisluonto on sellainen, että lähes kaikki haluaisivat jättää planeettamme hyvässä kunnossa tuleville sukupolville. Mutta mitä meidän on sen eteen tehtävä, mistä meidän on luovuttava ja mitkä asiat meidän on tehtävä toisin – näissä asioissa kaipaamme parempaa ohjausta, enemmän realistisia valintamahdollisuuksia ja valitsemisen helppoutta.

Se, mitä voimme helposti tehdä, on osoittaa mielipiteemme asiassa poliitikoille ja yrityksille: äänestämällä, lähettämällä poliitikoille viestejä ja äänestämällä jaloillamme (kulutustilanteissa).

KAIKKI MUKAAN MARSSIMAAN TIUKEMMAN ILMASTOPOLITIIKAN PUOLESTA 5.9. KLO 14-16 RAUTATIENTORILTA EDUSKUNNALLE! Www.ihmistulva.fi

xxx

Helsingin juhlaviikkojen Planeetat soivat -konsertin väliajalla Esko Valtaoja puhui Sir Frederick Hoylen kirjasta Musta pilvi. Hoyle mietti, mikä olisi ihmiskunnan paras saavutus. Mikä olisi sellaista, josta voisimme ylpeinä kertoa avaruuden muille älyllisille olennoille? Hänestä se oli Beethovenin viimeinen jousikonsertto.

Olisipa hienoa, jos voisimme esitellä planeetan, joka voisi hyvin, jossa tiede, taide ja kulttuurit kukoistaisivat, kaikki sulassa sovussa toisiaan ymmärtäen ja kunnioittaen.

Ihmisluonnossa on kuitenkin jotakin sellaista, että tuskimpa noin koskaan tapahtuu. Jos emme sitten keinoälyn kautta kehity jotenkin myös moraalisesti. Toivottavasti pystymme säilyttämään planeetan tuleville sukupolville edes kohtuullisessa kunnossa.

Jokaisen ruotsalaisen hiilijalanjälki on puolet pienempi kuin suomalaisen. Syitä on monia, mutta Ruotsi on myös asettanut selkeitä tavoitteita CO2-päästöjen vähentämiseksi. Nyt olisi korkea aika suomalaisten ymmärtää tuulivoimaloiden merkitys osana energiapalettiamme. Ruotsissa on tuulivoimaa 1035 megavattia, Suomessa vasta 143 (Ilmastomaaottelu, 2008).

Suomen hiilidioksidipäästöt henkeä kohden olivat vuonna 2006 Tilastokeskuksen mukaan 12,7 tonnia. Ruotsissa päästöjä syntyi 5,3 tonnia per nenä. EU:n keskiarvo on taas 9,3 tonnia (Le Monde 3.7.09). Jotta voisimme välttyä vaaralliselta ilmaston lämpenemiseltä, henkilökohtaiset päästömäärät tulisi tulevaisuudessa pudottaa 4 000 tonniin, joissakin arvioissa jopa 2 000:een.

Koska elämäntapamme ja sivistystasomme ovat aika samaa luokkaa, syitä päästömäärien huimaan eroon on löydyttävä siitä, että ruotsalaiselle kuluttajalle energian käyttöön, asumiseen ja liikkumiseen liittyvät ekologiset vaihtoehdot ovat aidosti varteenotettavia mm. hinnan ja laadun suhteen.

Ilmastotalkoot-kampanjasivut listaavat syitä seuraavasti: “Suomi vie tuotteita, joiden valmistamiseen tarvitaan paljon energiaa. Ruotsissa isompi osa energiasta tuotetaan ydinvoimalla ja vesivoimalla. Ruotsalaiset asuvat keskimäärin vähän etelämpänä eli lämpimämmissä oloissa kuin me suomalaiset. Ruotsi on korkea elintason maa siinä missä Suomikin. Tässä valossa päästöjen suurta eroa on vaikea ymmärtää edes edellä mainittujen syiden perusteella.”

Ilmastonmuutoksen näkökulmasta ruotsalaiset ovat onnistuneet luomaan hyvinvointia tehokkaammin kuin me suomalaiset, kampanjasivuilla tiivistetään. Siis miksi? Luulen, että Ruotsissa poliitikot ja yritykset ovat ehkä rohkeammin uskoneet siihen, että ilmastonmuutosta hillitsevillä toimilla voi myös tehdä bisnestä. Suomi ei myöskään ole tukenut tarpeeksi uusiutuvan energian tuotannon aloja. Esimerkiksi syöttötariffia tuulivoimalle kaavaillaan vasta ensi vuodeksi. Ruotsissa on myös uskottu, että saastuttavan toiminnan verottaminen ei vaikuta negatiivisesti kansantalouteen.

Hiiliverolla päästöjä alas energian tuotannossa?

Ruotsin EU-puheenjohtajuuskausi lähestyy. Ruotsalaiset ovat valmistatuneet huolella Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluihin ja ovat samaa ajatusta kuin ainakin Vihreät täällä Suomessa: ilmasto- ja talouskriisien yhteensovittamista.

Ruotsi on myös ehdottamassa esimerkiksi energian kulutukseen kohdistuvaa hiilidioksidiveroa, joka olisi maakohtainen, ts. EU määrittäisi vain minimitason. Naapurimaassa päästöjä on veron avulla saatu alas 9% vuodesta 1991, vaikka kansantalous on samalla kasvanut 48%. EU-maista ainakin Ranska harkitsee vakavasti verotusta, joka kohdistuisi ainakin öljyyn, kivihiileen ja maakaasuun. Järjestelmä sisältäisi joitakin kompensoivia mekanismeja haavoittuvia toimintoja tai yrityksiä kohtaan. Nicolas Sarkozyn sanoin: “Je souhaite que nous allions le plus loin possible sur la taxe carbonne.” (Le Monde 3.7.2009) Vapaa suomennos: Toivon, että selvitämme mahdollisimman hyvin mahdollisuuden ottaa käyttöön hiilidioksidivero.

Olisi hienoa, jos myös Suomessa selvitettäisiin, miten tällaisella verotuksella voitaisiin saada päästöjä alas ja mitkä olisivat sen vaikutukset.

Ilmastomaaottelu kannustaa yrittämään

N2 Laundry, Drum, Luxus ja Taloustutkimus ovat käynnistäneet Suomi–Ruotsi -ilmastomaaottelun. Hanke on osa Ilmastotalkoot-kampanjaa, http://www.ilmastotalkoot.fi.

Maaotelun ensimmäisenä lajina on tuulivoiman lisärakentaminen. Kampanjan järjestäjät uskovat, että suomalaiset haluaisivat ostaa tuulisähköä, jos se vain olisi kohtuuhintaista ja mahdollista. Niin minäkin. Tähän saakka perheeni on tilannut Helsingin energialta tuulisähköä sen 1 000 Kwh, mitä yhtiö suostuu maksimissaan yhdelle asiakkaalle myymään. (Hintalisä vain 1,6 euroa kuussa.) Se ei kuitenkaan riitä viisihenkiselle perheellemme enkä ole saanut aikaiseksi selvittää, mikä yhtiö tarjoaisi kaiken tarvitsemamme sähkön kohtuuhintaan uusiutuvilla. Nyt tarjouksen pyytäminen oli helppoa. Pyydä sinäkin, se ei vielä sido mihinkään! Www.ilmastomaaottelu.fi

Tuulimyllyt välttämätön osa tulevaisuuden energiapalettia

Jos ilmastonmuutosta halutaan torjua, energiaa on tulevaisuudessa tuotettava välttämällä fossiilisia polttoaineita. Tuulimyllyt ovat merkittävä osa sitä palettia, jolla ekologisesti kestävä vaihtoehto voidaan synnyttää.
Onkin surullista, että Suomessa vielä kiistellään esteettisistä kysymyksistä tai satunnaisista lintujen törmäyksistä. Helsingin sanomissa (19.7.09) oli artikkeli, jossa inkoolaiset maanomistajat vastustavat merialueelle kaavailtua tuulipuistoa. On toki tärkeää, että rakennuspaikan valinnassa on huomioitava paitsi tuuliolosuhteet myös se, onko alueen lintukanta luonnonsuojelullisesti merkittävä. Meidän on kuitenkin ajateltava laajasti: energian tuotanto aiheittaa suurimman osan CO2-päästöistämme ja jos haluamme energiaa nykymalliin jatkossakin kuluttaa, silloin pienemmät pahat on joskus vain hyväksyttävä. Ihmettelen myös jos tuulivoimaloiden yhteyteen ei ole keksitty jonkinlaista varoitusjärjestelmää linnuille tai mikäli meren pohjaan asennus ei onnistuisi ilman suurta veden rehevöitymistä, kuten maanomistajat pelkäävät. Mereen asennettavia off shore -voimaloita kun on jo niin monessa Euroopan maassa.

Maanomistajat pelkäävät artikkelin mukaan ensisijaisesti maansa arvon laskua. Tämä on ymmärrettävää, mutta heidän maansa arvo laskee myös jos ilmastonmuutoksen sivuvaikutukset pääsevät yhä rajummin vaikuttamaan jokapäiväiseen arkeemme: jos sään ääri-ilmiöt alueella lisääntyvät, meren pinta nousee nopeammin kuin maa kohoaa, meri lämpenee ja rehevöityminen kiihtyy. Konkreettisimmat vaikutukset iskisivät luultavasti maailmantalouden tilanteen kautta.

Itse ihailisin ihan mielelläni kaukana merellä humisevia tuulivoimaloita. (Nyt asun vilkasliikenteisten teiden läheisyydessä ja työmatkoilla näen valtavia hiilikasoja.) Tuulivoimalat ovat myös kauniita, mielestäni paljon kauniimpia kuin hiilivoimalat tai ydinvoimalat. Niiden esteettisyyteen liittyy myös läheisesti etiikka – lämmin tunne siitä, että ihmiskunta ei sahaa omaa oksaansa.

FAKTAA:

– Tuulivoiman osuus Suomen sähkönkulutuksestä oli 2007 n. 107 MW, eli 0,2 % (Wikipedia/ VTT 2007).

– Suomessa tuulivoiman osuutta voidaan lisätä 20%:iin sähköntuotannosta ilman että uutta säätövoimaa tarvitaan. http://lib.tkk.fi/Diss/2004/isbn9513864278/
(Säätövoima on tuotantoreservi, jota tarvitaan sen vuoksi, että sähkönkulutuksen ja tuotannon täytyy olla jatkuvasti tasapainossa. (Wikipedia)).

– VTT:n mukaan tuulivoimalla voitaisiin tuottaa 20–30 % Suomen energiatarpeesta, vuoteen 2020 mennessä jopa 10 %. http://www.vtt.fi/uutta/2007/20070928.jsp

– EWEA ennustaa Ruotsin tuulivoimakapasiteetiksi 1 665 MW vuonna 2010. Vuonna 2007 tuulivoima vastasi 1,3 % Ruotsin sähkönkulutuksesta. Ruotsin tuulivoimatavoite on 10 TWh tuulivoimaa vuonna 2015. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuulivoima_Ruotsissa)

– Ruotsin hallitus päätti 2005 pyrkivänsä ensimmäiseksi maaksi, joka lopettaa riippuvuuden öljystä ja fossiilisista polttoaineista vuonna 2020.

– ”Ruotsin keskustapuolueen ministerit esittivät marraskuussa 2008 parannuksia energiatehokkuuteen ja öljyriippuvuuteen. Ehdotusten mukaan bensiinillä ja dieselillä kulkevat autot kiellettäisiin vuonna 2025. Puolueen mielestä niillä kulkevien autojen myynti olisi lopetettava vuonna 2016. Ekorakentamista tulisi kiirehtiä siten, että kaikki uudistalot olisivat matalaenergiataloja. Dagens Nyheter-artikkelin allekirjoittivat elinkeinoministeri Maud Olofsson, ympäristöministeri Andreas Carlgren, maatalousministeri Eskil Erlandsson ja infrastruktuuriministeri Åsa Torstensson.”

– ”Budjettiehdotus 2007/2008 sisälsi miljardi kruunua ilmastotyöhön vuosina 2008–2010 sisältäen energiatehokkuuden, toisen sukupolven biopolttoaineiden tuen, ilmastotutkimuksen ja kansainvälisen tutkimusyhteistyön, kestävät kaupungit -ohjelman, kansallisen tuulivoiman käytön verkon, investoinnit ulkomaille ja kestävän biomassan käytön.”

(http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin_energiapolitiikka#cite_note-6, alkuperäiset lähteet: Ruotsin keskusta: Bensa- ja dieselautot kiellettävä 2025 YLE 15.11.2008, ”Förbjud bensinbilar 2025 och oljeeldning i hus 2020” Dagens Nyheter 14.11.2008, Energiläget 2007, budjetti s.6-7, T2 vero 2006 s.17, T3 vero 2007 s.18, ydinvero s.18, Statens energimyndighet 2007, ET 2007:49.)

Kirjoitettu 7.7.2007: http://thexder82.livejournal.com/7463.html

Olen viime aikoina käyttänyt runsaasti aikaa britti-Amazonissa nettishoppeilemassa mielenkiintoisia kirjoja. Haaviin on tarttunut mm. Bloggingheads-TV:n tiedegurujen, John Horganin ja George Johnsonin, ”pääteokset” The End of Science ja Fire in the Mind. Ensiksi lukuvuorossa – usean loppusuoralla olevan opuksen ohella – on kuitenkin brittiälykkö George Monbiotin provokatiivinen ilmastonmuutoskirja Heat – How to Stop the Planet from Burning. Tässä kirjassa Monbiot esittelee keinopaletin, jolla Britanniassa saataisiin kasvihuonepäästöt laskemaan 90%:llä vuoteen 2050 mennessä. Olen päässyt vasta alle puoliväliin, mutta jo tässä vaiheessa on sanottava, että kyseessä on varsin vakuuttava opus.

Yhdessä alkupuolen luvussa Monbiot käsittelee kainoja, joilla asumisen energiankäyttöä saataisiin vähennetyksi. Saksalaiset passivhausit ovat hänenkin toivomuslistallaan, mutta itse kiinnitin eniten huomiota asiaan, jota itsekin olen pohtinut. Monbiotin mukaan jo pelkkien sähkömittareiden olemassaolo riittää vähentämään sähkönkulutusta kymmenillä prosenteilla. Energiayhtiöt eivät kuitenkaan ole innostuneita kehittämään tätä mittariteknologiaa juuri tästä syystä. Monbiot vertasi tilannetta siihen, ettei kaupoissa lukisi tuotteiden hintoja. Kyseessä on vakava epäkohta, johon tulisi puuttua lainsäädännöllä. Ensimmäinen askel olisi vaatia uusiin taloihin mittarijärjestelmää, joka näyttäisi tarkat tilastot kodin eri sähkölaitteiden sen hetkisestä ja menneestä sähkönkulutuksesta. Samalla mittarilla voisi myös keskitetysti poistaa ennalta valitut sähkölaitteet pois valmiustilasta ulos ja lomalle lähtiessä. Helppoa, halpaa ja hauskaa…sekä ympäristöystävällistä. Mutta tämä ei vielä riitä.

Todellinen ongelma ei nimittäin ole ongelmat tiedonsaannissa, vaan sähkön hinta. Se kun on Suomessa aivan sikamaisen halpaa! HOAS maksaa omat sähköni (paitsi ekosähköosuuden), joten mulla ei ole minkäänlaista taloudellista insentiiviä rajoittaa kulutusta. Insentiivi on heikko myös niillä kerrostaloasujilla, jotka ovat tehneet oman sähkösopparinsa. Käsittääkseni sähkölasku ei ole muutamaa kymppiä suurempi kuussa isossakaan asunnossa, joten kulutuksen järkeistäminen näkyy kukkarossa vain muutamana kymmenen sentin kolikkona kuussa. Tilanne on ekologisesti kestämätön.

Halpa sähkö on elintärkeätä teollisuudelle, mutta kotitalouksilla olisi varaa maksaa siitä paljon nykyistä enemmän. Monbiotin kirjaa lukiessa itselleni heräsi ajatus, jolla olisi toteutuessaan vallankumouksellisia vaikutuksia kotitalouksien sähkönkäyttöön ja joka samalla tekisi työnteosta taloudellisesti kannattavampaa. Ajatuksen ydin on kotitalouksille myytävän energian verotuksen nostaminen usealla sadalla prosentilla ja tästä saatujen tulojen jakaminen takaisin ihmisille pienen perustulon muodossa.

Energiaverotusta siis nostettaisiin kotitalouksien osalta niin, että keskimääräinen osakkeen kuukausittainen energialasku kasvaisi noin 100-200:een euroon. Omakotitaloissa asuvien verotus ei voisi nousta aivan yhtä jyrkästi, koska näille energian hinnalla alkaa jo olla varsin paljon merkitystä ja sen nostaminen moninkertaiseksi olisi monelle kestämätöntä. Sopiva korotus omakotitaloasujille olisikin ehkä noin 100%. Toinen vaihtoehto olisi jättää lämmitys järjestelmän ulkopuolelle.

Yksinään tällainen veron korotus olisi sosiaalipoliittisesti kestämätöntä, koska köyhät kärsisivät siitä suhteellisesti eniten. Ideana olisikin se, että valtio palauttaisi noin 80% tästä verosta saatavista tuloista kansalaisille perustulon muodossa. Se annettaisiin kaikille 18 vuotta täyttäville yhtä suurena kuukausittaisena summana (ehkä noin 150e). Samalla lapsilisiä nostettaisiin hieman. Loput 20% korvamerkittäisiin subventioiksi erilaisiin energiatehokkuushankkeisiin. Valtio siis tukisi auliisti mm. omakotitaloasujia, jotka asentaisivat kotiinsa paremmat eristeet sekä antaisi verovähennysoikeuden kotitalouksien sähkömittareille.

Järjestelmä johtaisi siihen, että ihmisillä olisi todellinen insentiivi vähentää energiankulutustaan. Kysyntä vähemmän kuluttaville kodinkoneille ja kodintekniikalle kasvaisi, mikä saisi markkinat tuottamaan tällaisia tuotteita. Yhdessä ja pienemmissä asunnoissa asuminen tulisi taloudellisesti kannattavammaksi, mikä voisi hieman vähentää asuntohintojen nousupaineita. Myös tuloerot pienenisivät jonkin verran köyhien ollessa nettosaajia. Toisaalta noin 100e/kuukausi perustulo toimisi pienenä kannustimena työnteolle purkamalla hieman kannusteloukku-ongelmaa.

Malli on varsin idealistinen ja kohtaisi varmasti vastustusta poliittisen kentän oikealta laidalta ”rikkaiden” ollessa nettohäviäjiä. Se olisi kuitenkin markkinoita lähes optimaalisesti hyödyntävä ja sosiaalisesti kestävä ratkaisu pienentää kotitalouksien hiilidioksidipäästöjä ja pitkä askel Suomen Kioto-tavoitteisiin pääsemiseksi. Se olisi myös ensimmäinen askel kohti tulevien ilmastonmuutos-sopimusten velvoitteisiin yltämistä ja perustuloon siirtymistä.