Helsingin Energian kehitysohjelma, eli suuntaviivat seuraavien parinkymmenen vuoden ajalle, on edennyt kaupunginhallituksen esityslistalle. Sen ohella päätettävänä ovat käytännön toimet lähivuosille, käytännössä puupohjaisen polttoaineen kokeilu nykyisissä kivihiilivoimaloissa 2012-2014, 10 % polttoaineosuudella. Helsingin Energian teettämien selvitysten perusteella puupohjaiset polttoaineet ovat edullisin uusiutuva energiaratkaisu.
Pöyry on arvioinut 10 % pellettiosuuden nykyisissä kivihiililaitoksissa kustannusneutraaliksi. 20-20-20 -tavoitteen hinnaksi se on arvioinut 25 miljoonaa vuodessa, sisältäen investoinnit.
Miksi pitäisi siirtyä uusiutuviin, eivätkö päästöt hoidu päästökaupalla?
Energia-alalla muutokset ovat hitaita, siksi tuleva on ennakoitava hyvissä ajoin. Ei ole mukavaa ajaa alas kalliita laitoksia ennen aikojaan. Niinpä investointeja suunniteltaessa olisi mietittävä, miltä maailma näyttää kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä.
EU:n päästökauppajärjestelmä on suunniteltu sellaiseksi, että päästöoikeuksien määrää vähennetään aika-ajoin. Samalla niiden hinta nousee. Nyt voi vielä olla halvempaa ostaa päästöoikeuksia 15 euron tonnihinnalla kuin vaihtaa polttoainetta. Tilanne on toinen, kun aletaan lähestyä vaikkapa 40 e tonnihinnan rajaa. Silloin olisi syytä olla valmiina voimala, joka pärjää vähemmillä päästöoikeuksilla.
Voimalan suunnittelu, luvitus, rakentaminen ja polttoainehankinnan rakentaminen vie aikaa vuosikausia. Ja laitostoimittajat nostavat hintojaan, kun kaikki haluavat ostoksille samaan aikaan. Niiden osaaminen on kysyttyä, jotka ovat jo ottaneet uudet ratkaisut käyttöön.
Tarvitaan myös tutkimusta, missä muodossa puu parhaiten sopisi voimalaitospolttoaineeksi. Nyt tarjolla on haketta, pellettiä ja kohta myös biohiiltä. Hake on vain pilkottua puuta, muut ovat pitemmälle jalostettuja. Kuinka paljon polttoon menevää puuta kannattaa käsitellä ja missä muodossa se olisi optimaalisin voimalan kattilaan? Helsingin Energia voisi olla aktiivinen tällaisen tutkimushankkeen tukija ja osallistuja.
Energiatehokkuuden parantaminen on sekä edullisin että ympäristömyötäisin keino vähentää päästöjä. Kun puun halutaan riittävän energiaksi, katseet on suunnattava myös kulutukseen. Lämmön kysyntä ei enää Helsingissä kasva, mutta sähkönkulutus hiipii koko ajan ylöspäin.
Parhaaseen tulokseen päästään, kun tarkastellaan koko kaupungin aluetta: Missä ovat tehokkaimmat säästökohteet? Miten päästäisiin parhaiten niihin kiinni kaupungin ohjauksen kautta? Mitä kaupungin pitäisi tehdä, jotta esim. julkisivu- ja putkiremonteissa taloyhtiöt valitsisivat energiatehokkaimmat ratkaisut? Miten erilaisten pienyritysten kulutusta leikataan?
Parhaiden ratkaisujen löytämiseksi kannattaisi perustaa asiantuntijaryhmä, jossa olisi edustajina niin kaupunkisuunnittelun tuntijoita, energia-asiantuntijoita, rakennusten peruskorjauksen asiantuntijoita jne. Näin löydettäisiin tehokkaimmat toimenpiteet. Tällaisia ratkaisuja on pohtinut myös energiatalouden emeritusprofessori Pekka Pirilä blogissaan.
Ps. Tällä välin muuallakin toimitaan.
Turku Energian teettämä ympäristövaikutusten arviointi (YVA) monipolttoainevoimalaitokselle Pansion satama-alueelle on valmistunut. Suunniteltu polttoaine olisi pääosin puu, osittain turve tai kivihiili.
Tornion terästehtaan yhdessä on toiminut jo pari vuotta monipolttoainevoimala, joka tekee sähköä ja lämpöä yhteistuotantona. Polttoaineenaan se käyttää mm. terästehtaan tuottamaa häkäkaasua.
Ilmaston muuttajat - HEVIn ilmastotyöryhmä 
Pirilä kirjoittaa paljon muutakin, kuten:
Pirilän teksti kannattaa lukea ajatuksen kanssa kokonaan ja pariinkin kertaan, koska siinä on enemmän järkeä kuin muissa esityksissä yhteensä.
By: Kaj Luukko on 25 lokakuun, 2010
at 20:35
Puulla on vaikea tehdä 100 % pääkaupunkiseudun energiasta, etenkään nykykulutuksella. Uusiutuvat ovat luonteeltaan sellaisia, että ne ovat hajallaan, ja on usein järkevää käyttää useampaa uusiutuvaa vaihtoehtoa rinnakkain.
Olemme ajaneet energiansäästöä yhtenä ratkaisuna, jotta lämpö- ja sähkökuorma hiukan pienenisi, tai edes sähkönkulutuksen kasvu saataisiin loppumaan. Olen aina sanonut, että on hölmöä kaataa metsiä vain siksi, että saataisiin sähköä turhaan päällä oleviin laitteisiin ja ylikorkeita huonelämpötiloja.
Ihmettelen itse jatkuvasti, mihin ihmiset saavat kulumaan niin paljon esim. sähköä. Viiden hengen kommuunimme, kolme ruokakuntaa, sai juuri vuotuiseksi sähkönkulutuksekseen vajaat 1900 kWh. Ja elämme tyytyväistä ja mukavaa elämää, lisäksi tuossa luvussa oli mukana mm. päivittäinen kestovaippapyykki kuudessakympissä. Kuinka peruspihiä ajattelua saisi monistettua?
By: Piia J. Häkkinen on 25 lokakuun, 2010
at 21:09
En usko, että peruspihiä ajattelua saa monistettua. Se olisi tietysti kannatettavaa, mutta pidän sen varaan laskemista yksinkertaisesti liian suurena riskinä.
Primäärienergiavaihtoehtoja Helsingille fossiilisten lisäksi on tasan kaksi: Biomassa ja ydinvoima.
Biomassan saatavuus on rajallinen, ja sitä saa Helsinkiin todennäköisesti helpommin ulkomailta kuin kotimaasta, mikä tuskin on kokonaisuuden kannalta kovin hyvä ratkaisu. Lisäksi biomassalle on muutakin käyttöä siellä, minne ydinvoima ei sovellu. Mitä siis jää jäljelle? Onko meillä varaa olla käyttämättä kaikkia mahdollisia CO2-vapaita energialähteitä? Tilanteessa, jossa päästöjen olisi pitänyt kääntyä laskuun jo 30 vuotta sitten?
By: Kaj Luukko on 25 lokakuun, 2010
at 22:00
Emme laske sen varaan, mutta edes kulutuksen kasvulle on saatava stoppi.
Voi olla ratkaisuja, joita emme ole ajatelleet. Esim. aurinkoa voi hyödyntää aurinkolämmön muodossa lämpimän osan vuodesta, mikä säästäisi rajallista biopolttoainetta. Myös Sköldvikissä on runsaasti hukkalämpöä paljon Loviisaa lähempänä. Toistaiseksi on pysytty ratkaisuissa, joilla voittoa tuottava yhteistuotanto pysyy käytössä, mutta laajempiakin vaihtoehtoja voi miettiä. Jospa sillä biomassalla kuitenkin nyt päästäisiin alkuun.
By: Piia J. Häkkinen on 27 lokakuun, 2010
at 20:27